₂Tahdon tarkkailla tekemisiäni, minä ajattelin,

tahdon hillitä kieleni puhumasta pahaa

ja pysyä hiljaa niin kauan kuin pahantekijä on paikalla.

₃Niinpä pysyin vaiti, olin aivan hiljaa,

mutta ei se mitään hyödyttänyt –

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli pakahtua,

ja huokailin ahdistuneena.

Silloin minun oli pakko sanoa:

₅Jumala, anna minun tietää, kuinka minulle käy.

Kunpa tietäisin päivieni keston.

Anna minun ymmärtää, kuinka katoava olen.

₆Sinähän annoit minulle vain kourallisen päiviä.

Sinun silmissäsi elinaikani on kuin ei mitään –

ihmisen elämä on vain henkäyksen mittainen.

(välisoitto)

₇Ihminen on vain henkäys,

kuin varjo hän kuljeskelee sinne tänne.

Hän kerää omaisuutta, vaikka ei tiedä,

kenen käsiin se joutuu.

₈Mitä siis nyt odotan, Jumalani, Herrani?

Olen pannut toivoni yksin sinuun.

₉Vapauta minut kaikista rikkomuksistani,

älä anna typerysten häväistä minua.

₁₀Pysyn vaiti enkä avaa suutani,

sillä tämä on sinun tekojasi.

₁₁Siirrä koettelemus yltäni,

kiusasi tekee minusta lopun.

₁₂Kun kuritat ihmistä vääristä teoista,

hävität sen, mihin hän on kiintynyt,

niin kuin koi turmelee vaatteet.

Vain henkäys on koko ihmiskunta!

(välisoitto)

₁₃Kuule rukoukseni, Jumala,

kuuntele, kun huudan apua.

Älä ole välinpitämätön, kun itken.

Olenhan muukalainen, joka etsii sinusta turvaa –

koditon vieraalla maalla kuten esivanhempani.

₁₄Käännä minusta syyttävä katseesi,

että voisin iloita ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.

₂Minä ajattelin: »Olen varuillani,

etten syyllisty puheissani syntiin.

Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti,

kun jumalattomia on paikalla.»

₃Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä,

minä vaikenin, mutta turhaan:

tuskani vain yltyi.

₄Sydämeni oli kuin tulessa,

huokaukseni olivat kuumat kuin liekki.

Minun täytyi avata suuni ja puhua.

₅Herra, anna minun muistaa,

että elämäni päättyy,

että päivilleni on pantu määrä.

Opeta minua ymmärtämään,

kuinka katoavainen minä olen!

₆Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle,

elämäni on sinun silmissäsi

kuin ohikiitävä hetki.

Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset,

kaikki tyynni. (sela)

₇Ihminen tulee ja menee,

katoaa kuin varjo.

Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta,

ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.

₈Herra, onko minulla vielä toivoa?

Kaikki on sinun varassasi.

₉Päästä minut kaikista synneistäni,

älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.

₁₀Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani,

sillä sinulta tulee kaikki.

₁₁Ota vitsauksesi minun päältäni,

en kestä enää kätesi iskuja.

₁₂Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä

hänen syntiensä vuoksi,

sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan,

niin kuin koi tuhoaa vaatteen.

Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)

₁₃Kuule rukoukseni, Herra,

ota vastaan avunhuutoni.

Älä ole kuuro minun itkulleni!

Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa,

olen koditon niin kuin olivat isänikin.

₁₄Käännä pois syyttävä katseesi,

jotta saisin jälleen iloita,

ennen kuin menen pois

eikä minua enää ole.