₂Minä odotin – ja odotin – Jumalaa.

Hän kurottautui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

₃Hän nosti minut syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta,

ja asetti jalkani kalliolle,

teki askeleeni vakaiksi.

₄Hän antoi laulettavakseni laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Monet näkevät, mitä minulle on tapahtunut.

Heissä herää kunnioitus, ja he alkavat luottaa Jumalaan.

₅Onnellinen on se, joka panee toivonsa Jumalaan.

Hän ei käänny pahojen voimien puoleen.

Hän ei turvaudu niihin,

jotka sotkeutuvat valheen verkkoon.

₆Kuinka suurenmoisia ovatkaan tekosi,

Jumala, minun Jumalani,

kuinka lukuisia suunnitelmasi meidän varallemme!

Minä tahdon kertoa, että niitä on liian monta laskettavaksi.

Tahdon julistaa, ettei ole ketään vertaistasi.

₇Et kaipaa minulta uhrilahjoja,

et ruokauhria, polttouhria tai sovintouhria.

Sen sijaan sinä muotoilit minulle korvat,

jotta kuuntelisin sinua.

₈Siksi sanon: »Tässä minä olen. Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

₉Jumalani, opetuksesi ovat syvällä sisimmässäni.

Kaipaan sitä, että saan toimia tahtosi mukaisesti.»

₁₀Minä kerron oikeudenmukaisuudestasi

kaikille, jotka ovat koolla.

Jumala, sinä kyllä tiedät, etten sulje suutani.

₁₁En vaikene oikeudenmukaisuudestasi,

puhun uskollisuudestasi ja kerron, että pelastat.

En jätä kertomatta

eteesi kokoontuneelle suurelle joukolle,

kuinka hyvä ja uskollinen olet.

₁₂Jumala, älä ota minulta pois myötätuntoasi.

Anna hyvyytesi ja uskollisuutesi olla aina suojanani.

₁₃Vaikeudet piirittävät minua,

niitä on loputtomasti.

Pahat tekoni ovat saartaneet minut.

Ne peittävät kaiken alleen,

niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni.

Siksi olen menettänyt rohkeuteni.

₁₄Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut!

Tule kiireesti avukseni, Jumala!

₁₅Anna henkeäni väijyvien saada osakseen häpeää.

Anna niiden, jotka toivovat minulle pahaa,

joutua perääntymään ja tulla nöyryytetyiksi.

₁₆He vain ilkkuvat: »Siitäs sait!»

Joutuisivatpa he kauhistumaan häpeänsä seurauksia.

₁₇Kaikki ne, jotka etsivät sinua,

saavat iloita ja riemuita.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saavat aina sanoa: »Jumala on suuri!»

₁₈Herrani, minä olen kurja ja kovaosainen,

pidä minusta huolta.

Jumalani, älä viivy,

sinä olet apuni ja turvani.

₂Hartaasti minä odotin Herraa,

ja hän kumartui minun puoleeni

ja kuuli huutoni.

₃Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta.

Hän nosti minut kalliolle,

antoi lujan pohjan askelteni alle.

₄Hän antoi suuhuni uuden virren,

kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi.

Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa

ja turvaavat Herraan.

₅Hyvä on sen osa,

joka luottaa Herraan,

ei etsi apua pahan voimilta

eikä käänny niiden puoleen,

jotka valhetta palvelevat.

₆Herra, minun Jumalani,

kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet tehnyt suuria tekoja,

sinä ajattelet meidän parastamme.

Minä haluan kertoa teoistasi –

niitä on enemmän kuin voin luetella.

₇Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,

polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,

mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.

₈Siksi minä sanoin:

»Nyt olen tullut, Herra.

Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun pitää tehdä.

₉Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,

sinun lakisi on minun sydämessäni.»

₁₀Minä julistan sinun vanhurskauttasi

temppeliin kokoontuneelle kansalle,

en lakkaa siitä puhumasta.

Herra, sinä tiedät sen!

₁₁Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani,

olen puhunut sinun uskollisuudestasi

ja pelastusteoistasi.

En ole salannut juhlakansalta,

kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.

₁₂Herra, ethän ota minulta pois armoasi!

Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi

varjelkoon minua aina.

₁₃Onnettomuudet saartavat minut,

niitä on lukematon määrä!

Syntini ovat minut vanginneet,

vieneet silmieni valon,

niitä on enemmän

kuin hiuksia päässäni,

rohkeuteni on kadonnut.

₁₄Herra, ole armollinen, pelasta minut!

Herra, riennä avukseni!

₁₅Pilkka ja häpeä niille,

jotka väijyvät henkeäni!

Perääntykööt lyötyinä kaikki,

jotka tahtovat minulle pahaa.

₁₆Kauhistukoot onnettomuuttaan

ne, jotka ilkkuvat minulle: »Siitä sait!»

₁₇Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi,

iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saakoot aina sanoa: »Suuri on Herra!»

₁₈Minä olen köyhä ja avuton,

mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen.

Sinä olet apuni ja pelastajani.

Jumalani, älä viivy!