₂Jumala, älä moiti minua vihoissasi,

älä raivoissasi rankaise minua.

₃Nuolesi ovat uponneet lihaani,

ja päälläni on kätesi paino.

₄Vihasi vuoksi

ruumiissani ei ole tervettä kohtaa,

koko kehoni kärsii

väärien tekojeni takia.

₅Syntini ovat minulle liikaa.

Ne ovat kuin raskas taakka,

liian raskas minun kannettavakseni.

₆Typeryyteni vuoksi

ruhjeeni alkavat löyhkätä ja märkiä.

₇Huoleni ovat painaneet minut aivan kumaraan,

kaiket päivät kuljen surusta synkkänä.

₈Kipu polttaa lanteitani,

ruumiissani ei ole tervettä kohtaa.

₉Olen lamaantunut, mieleni on täysin murrettu,

vaikeroin tuska sydämessä.

₁₀Jumalani, Herrani, sinä tiedät, mitä minä kaipaan,

sinä kyllä kuulet huokaukseni.

₁₁Sydämeni tykyttää, voimani hupenevat

ja näköni hämärtyy.

₁₂Ystäväni ja lähimmäiseni

pysyttelevät loitolla onnettomuudestani,

läheiseni ovat ottaneet minuun etäisyyttä.

₁₃Ne, jotka tavoittelevat henkeäni,

virittävät minulle ansoja.

Ne, jotka toivovat minulle pahaa,

puhuvat minua vastaan,

kaiken aikaa he punovat juoniaan.

₁₄Mutta minä olen kuin en kuulisi mitään,

sanaakaan en pysty puhumaan.

₁₅Minusta on tullut sellainen,

joka ei kykene kuulemaan,

joka ei sanallakaan itseään puolusta.

₁₆Jumala, minä todellakin odotan sinua.

Sinä vastaat minulle, Herrani ja Jumalani.

₁₇Siksi pyydän:

kun minulla menee huonosti,

älä salli vastustajieni iloita kustannuksellani,

älä anna heidän kohdella minua ylimielisesti.

₁₈Olen koko ajan vaarassa romahtaa,

olen jatkuvasti tuskissani.

₁₉Tunnustan tehneeni väärin,

olen ahdistunut syntini vuoksi.

₂₀Minulla on paljon vastustajia,

monet vihaavat minua ilman syytä.

₂₁He maksavat hyvän pahalla

ja syyttävät minua, kun pyrin tekemään hyvää.

₂₂Jumala, älä hylkää minua,

Jumalani, älä ole kaukana minusta.

₂₃Tule kiireesti avukseni,

Herrani, minun pelastajani.

₂Herra, älä rankaise minua vihassasi,

älä kiivaudessasi minua kurita!

₃Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun,

sinun kätesi on painanut minut maahan.

₄Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa,

koska sinä olet minuun vihastunut.

Pahojen tekojeni tähden

eivät jäseneni saa rauhaa.

₅Syntieni kuorma käy yli voimieni,

se on raskas taakka,

raskaampi kuin jaksan kantaa.

₆Minun haavani märkivät ja löyhkäävät

– se on mielettömyyteni syytä.

₇Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi.

Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.

₈Lanteeni ovat tulessa,

ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.

₉Olen lopussa, rikki lyöty,

sydämeni huutaa tuskasta.

₁₀Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan,

huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.

₁₁Sydämeni värisee, voimani hupenevat,

silmieni valo sammuu.

₁₂Ystäväni ja naapurini karttavat minua

onnettomuuteni tähden,

omaiseni pysyvät loitolla.

₁₃Minun henkeäni uhataan

ja minulle viritetään ansoja.

Vihamieheni suunnittelevat pahaa

ja syytävät uhkauksiaan.

He punovat kavalia juonia kaiken aikaa.

₁₄Minä olen kuin kuuro – en kuule mitään,

olen kuin mykkä – en suutani avaa.

₁₅Minä en enää mitään ymmärrä,

en voi sanoa sanaakaan vastaan.

₁₆Herra, sinun apuasi minä odotan.

Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.

₁₇Minä pyydän: älä anna vihamiesteni iloita,

älä anna heidän ilkkua, kun jalkani horjuu!

₁₈Minä olen luhistumisen partaalla,

tuskani ei hetkeksikään hellitä.

₁₉Minä tunnustan rikkomukseni,

olen murheellinen syntieni tähden.

₂₀Mutta vihamieheni ovat voimissaan,

monet vihaavat minua ilman syytä.

₂₁He palkitsevat hyvän pahalla,

syyttävät minua,

vaikka olen tahtonut heille hyvää.

₂₂Herra, älä hylkää minua!

Jumalani, älä ole niin kaukana!

₂₃Riennä auttamaan,

Herra, minun pelastajani!