Sefanja 2

₁Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä,

kaikki te häikäilemättömät,

₂ennen kuin Herran päätös toteutuu

ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa,

ennen kuin teidän päällenne tulee

Herran vihan hehku,

ennen kuin teille koittaa

Herran vihan päivä.

₃Mutta te maan nöyrät,

jotka noudatatte Herran oikeutta,

etsikää Herraa.

Etsikää vanhurskautta,

etsikää nöyryyttä,

niin te ehkä löydätte suojan

Herran vihan päivänä.

₄Gaza jää tyhjäksi,

Askelon autioksi,

Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää

ja Ekron tuhotaan.

₅Voi rannikon asukkaita,

kreettien kansaa!

Teistä Herra sanoo:

– Minä nöyryytän sinut, Filistean maa,

ja teen lopun asukkaistasi.

₆Rantamaa jää laitumeksi

ja lammasten tarhoiksi.

₇Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta,

saavat rannikon haltuunsa.

He paimentavat siellä laumojaan

ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin.

Herra, heidän Jumalansa,

pitää heistä huolen,

hän kääntää heidän kohtalonsa.

₈Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani,

miten Ammon on sitä herjannut,

miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.

₉Sen tähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:

– Niin totta kuin minä elän,

Moabin käy kuin Sodoman

ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden.

Rikkaruohot peittävät heidän maansa,

siitä tulee suolakenttä,

ikuisesti autio.

Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani,

ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.

₁₀Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden,

sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa

ja ylvästelleet röyhkeästi.

₁₁Pelottava on Herran voima,

hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä.

Koko maanpiiri kumartaa häntä,

kaukaiset rannat ja saaretkin.

₁₂Myös teidät, nubialaiset,

Herran miekka on kaatava.

₁₃Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti

ja hävittää Assyrian,

hän tekee Niniven autioksi,

kuivaksi kuin aavikko.

₁₄Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin,

villieläimet laumoittain.

Siilit ja huuhkajat

yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa.

Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista,

kynnyksillä vallitsee hävitys,

setrilaudoitus on revitty irti.

₁₅Tämä oli iloinen kaupunki,

joka eli turvassa

ja sanoi itsekseen:

»Minä, vain minä.»

Kuinka autioksi se onkaan tullut,

eläinten lymypaikaksi!

Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä

ja viheltävät kauhistuneina.