Viisauden kirja (apokr.) 5

₁Silloin oikeamielinen vähääkään pelkäämättä

kohtaa ne, jotka ahdistivat häntä

ja halveksivat hänen ponnistuksiaan.

₂Hänet nähdessään nuo jumalattomat pelästyvät,

kauhun vallassa he hämmästyvät

hänen odottamatonta pelastumistaan.

₃He haukkovat henkeä järkytyksestä

ja sanovat katuvina toisilleen:

₄»Häntä me ennen pidimme pilkkanamme,

häntä me herjasimme, me hullut!

Me pidimme hänen elämäänsä mielettömänä

ja hänen kuolemaansa kunniattomana.

₅Kuinka hänet nyt luetaan Jumalan poikien joukkoon,

kuinka hän on päässyt pyhien pariin?

₆Kävikin siis niin,

että juuri me eksyimme oikealta tieltä!

Vanhurskauden valo ei loistanut meille,

aurinko ei meille noussut.

₇Me sotkeuduimme turmion ja laittomuuden ohdakkeisiin,

vaelsimme tiettömiä autiomaita.

Herran tietä me emme tunteneet.

₈»Miten meitä on auttanut korskeutemme,

miten rikkauksilla mahtailu?

₉Kaikki se on kadonnut kuin varjo,

kuin ohitse viety viesti,

₁₀kuin laiva, joka halkoo aallokkoa:

sen mentyä ei näy jälkeäkään,

ei vakoa, kun köli on kyntänyt vettä.

₁₁Kaikki on meiltä kadonnut kuin linnun lento,

josta ei jää taivaalle mitään merkkiä.

Siivet piiskaavat kevyttä ilmaa,

sulat viuhuen, voimakkain siiveniskuin

lintu kiitää ilman halki,

mutta jälkeenpäin sen lennosta ei kerro mikään.

₁₂Samalla tavoin kulkee nuoli maaliin:

ilma väistyy mutta virtaa jälleen yhteen,

eikä kukaan enää löydä nuolen tietä.

₁₃Niin on meidänkin käynyt:

me synnyimme ja katosimme saman tien,

eikä meillä ole näyttää merkkiäkään hyveestä.

Pahuutemme teki meistä lopun.»

₁₄Tuulen nostamaa pölyä on jumalattomien toivo,

kevyttä lunta, jota myrsky lennättää.

Se häviää jäljettömiin,

katoaa kuin savu tuuleen,

kuin päiväseltään poikenneen vieraan muisto.

₁₅Mutta oikeamieliset elävät ikuisesti.

Herran luona he saavat palkkansa,

ja Korkein pitää heistä huolen.

₁₆Herra laskee heidän päähänsä kimmeltävän kruunun,

heidän kuninkuutensa kauniin tunnuksen.

Oikealla kädellään hän suojaa heitä,

hänen käsivartensa on heidän kilpenään.

₁₇Hän pukeutuu kiivautensa sota-asuun

ja tekee luomakunnastaan aseen,

jolla torjuu viholliset.

₁₈Hän pukee haarniskakseen vanhurskauden

ja kypäräkseen tinkimättömän tuomion.

₁₉Hän ottaa kilvekseen vankkumattoman pyhyytensä,

₂₀teroittaa miekakseen leppymättömän vihansa,

ja koko maailmankaikkeus seuraa häntä

taisteluun mielettömiä vastaan.

₂₁Salamat singahtavat kuin tarkkaan suunnatut keihäät,

pilvistä ne iskevät maaliinsa

kuin nuolet kireälle jännitetystä jousesta,

₂₂ja rakeet pieksevät vihaisesti kohteitaan

kuin heittokoneen viskoma kivisade.

Meren vedet syöksyvät raivokkaasti jumalattomia kohti,

virrat tempaavat säälimättä heidät mukaansa.

₂₃Herran tuuli nousee, se iskee heihin

ja myrskyn voimalla lakaisee heidät pois.

Näin maailma autioituu laittomuuden tähden

ja pahuus kaataa valtiaiden istuimet.