Viisauden kirja (apokr.) 4

₁Parempi on lapsettoman osa,

kun hän on hyveellinen

ja näin jättää itsestään kuolemattoman muiston.

Hänen hyveensä tulee Jumalan ja ihmisten tietoon.

₂Kun hyve on läsnä, sitä pidetään esikuvana,

kun se on poissa, sitä kaivataan.

Ikuisuudessa se kulkee voittosaatossaan

ja kantaa ohimoillaan seppelettä.

Se on voittanut kilpailun, jonka palkinnot

ovat tahrattomat ja kirkkaat.

₃Mutta jumalattomille ei koidu hyödyksi,

vaikka heillä olisi suuri lapsilauma.

Äpäräversot eivät juurru syvään

eivätkä saa lujaa perustaa.

₄Jonkin aikaa ne ehkä työntävät lehteviä oksia,

mutta vankkoja juuria niillä ei ole,

ja niinpä tuuli saa ne pahoin huojumaan

ja myrsky repii ne juurineen maasta.

₅Nuoret, hennot oksat katkeilevat

ja hedelmät menevät hukkaan.

Ne ovat raakoja syötäviksi

eivätkä kelpaa mihinkään.

₆Laittomasta suhteesta syntyneet lapset

ovat tutkinnan hetkellä todisteina

vanhempiensa pahuudesta.

₇Mutta oikeamielinen pääsee lepoon,

vaikka kuolisikin ennen aikojaan.

₈Ei vanhuuden arvo ole pitkässä iässä,

ei sitä mitata vuosien mukaan.

₉Ymmärrys on harmaiden hapsien vertaista,

nuhteettomuus vastaa korkeaa ikää.

₁₀Jumala mieltyi oikeamieliseen

ja rakkaudessaan otti hänet luokseen

syntisten keskeltä.

₁₁Jumala otti hänet pois,

ettei pahuus olisi pilannut hänen ymmärrystään

eikä vilppi vietellyt hänen sieluaan,

₁₂sillä synnin houkutus hämärtää hyvyyden

ja himon pyörrytys horjuttaa vilpitöntä mieltä.

₁₃Hänen elämänsä täyttyi jo varhain,

se oli pitkän elämän veroinen.

₁₄Herra oli häneen mieltynyt

ja joudutti hänen pääsyään pahan keskeltä.

Ihmiset näkivät sen mutta eivät ymmärtäneet,

he eivät osanneet ajatella niin.

₁₅Herran pyhien osaksi tulee armo ja laupeus,

hän pitää valituistaan huolen.

₁₆Oikeamielinen, joka on kuollut,

tuomitsee jumalattoman, joka vielä elää,

nuoruus, joka varhain valmiiksi kypsyy,

tuomitsee väärämielisten pitkän iän.

₁₇He näkevät viisaan ihmisen kuoleman

mutta eivät ymmärrä,

mitä Herra on hänestä päättänyt

ja miksi Herra on vienyt hänet turvaan.

₁₈He pilkkaavat sitä minkä näkevät,

mutta Herra nauraa heille.

₁₉Heistä itsestään tulee kunniattomia raatoja,

ikuisia pilkan kohteita kuolleiden joukossa.

Herra mykistää heidät,

hän syöksee heidät päistikkaa maahan,

tempaa heidät vakailta jalansijoiltaan

ja jättää heidät kuihtumaan ja kuolemaan.

Heidän osanaan on piina,

eikä kukaan enää muista heitä.

₂₀Vavisten he tulevat,

kun heidän syntinsä lasketaan yhteen,

ja heidän rikkomuksensa nousevat syyttämään heitä

ja osoittavat heidät syyllisiksi.