Viisauden kirja (apokr.) 19

₁Mutta jumalattomia viha ahdisti

säälimättä loppuun asti,

sillä Jumala tiesi heidän tulevat tekonsa:

₂ensin he kyllä päästivät israelilaiset pois

ja jopa kiirehtivät heitä lähtemään,

mutta sitten he tulivat toisiin ajatuksiin

ja ryhtyivät takaa-ajoon.

₃Vaikka he vielä pitivät valittajaisia

ja itkivät vainajiensa haudoilla,

he saivat taas päähänsä mielettömän ajatuksen:

he lähtivät ajamaan takaa niitä,

joita juuri olivat rukoilleet lähtemään pois,

riensivät kuin karkureiden perään.

₄Oikeamielinen, väistämätön kohtalo

ajoi heidät tähän äärimmäisyyteen

ja sai heidät unohtamaan, mitä oli tapahtunut,

jotta heidän rangaistuksensa tulisi täyteen

ja he kokisivat loputkin kärsimykset.

₅Sinun kansallesi oli varattu ihmeellinen vaellus,

noita toisia odotti kummallinen kuolema.

₆Koko luomakunta muotoutui uudelleen,

sen ominaisuudet muuttuivat

sinun määräystesi mukaan,

jotta palvelijasi välttäisivät vaaran.

₇Kansa näki, kuinka pilvi suojasi leiriä

ja veden alta paljastui kuiva maa,

kuinka Punaisestamerestä aukeni tasainen tie,

rajuista aalloista erottui viheriöivä keto.

₈Sitä he kulkivat, sinun kätesi suojaama kansa,

ja he saivat nähdä suuria ihmetekoja.

₉He iloitsivat kuin laitumelle viedyt varsat,

he hyppivät kuin karitsat

ja kiittivät pelastajaansa – sinua, Herra.

₁₀Heillä oli yhä mielessään,

millaista vieraan kansan parissa oli ollut,

miten maasta sikisi hyttysiä eikä maaeläimiä

ja miten virta kalojen sijasta

sylki esiin massoittain sammakoita.

₁₁Kun he sitten himoitsivat herkkuruokia

ja pyysivät sellaisia syödäkseen,

he näkivät lintujen syntyvän uudella tavalla:

₁₂merestä nousi viiriäisiä,

ja heidän nälkänsä helpottui.

₁₃Synnintekijät saivat rangaistuksensa,

kun heitä ensin oli varoitettu rajuilla salamoilla.

Oikein oli, että he kärsivät tekojensa tähden,

olivathan he kohdelleet vieraitaan

kuin pahimpia vihollisia.

₁₄Toiset eivät olleet ottaneet kotiinsa

tuntemattomia matkamiehiä,

nämä taas olivat orjuuttaneet omat vieraansa,

jotka olivat tehneet heille hyvää.

₁₅Eikä siinä kaikki:

nuo toisetkin joutuvat aikanaan tuomiolle,

koska kohtelivat vieraitaan vihamielisesti,

₁₆nämä taas järjestivät vierailleen juhlia

ja myöhemmin, siitä huolimatta

että heillä oli yhtäläiset oikeudet,

panivat heidät ankaraan pakkotyöhön.

₁₇Niinpä sortajia lyötiin sokeudella,

niin kuin noita toisia, jotka olivat hurskaan ovella:

pohjaton pimeys ympäröi heidät,

ja jokainen hapuili tietä kotiovelleen.

₁₈Harpunsoitossa rytmi vaihtelee,

mutta sointi ei muuksi muutu.

Samoin vaihtuu aineiden rakenne.

Tämä on selvästi nähtävissä

siitä, mitä aikanaan tapahtui:

₁₉maaeläimet muuttuivat vesieläimiksi

ja uiden liikkuvat nousivat maalle,

₂₀tulen voima vahvistui vedessä

ja vesi unohti sammutuskykynsä.

₂₁Silti liekit eivät korventaneet

niiden keskellä kulkevien eläinten arkaa lihaa

eivätkä sulattaneet taivaasta tullutta ruokaa,

jään näköistä, herkästi sulavaa ravintoa.

₂₂Herra, kaikilla teoillasi

olet nostanut kansasi suuruuteen

ja korottanut sen kunniaan.

Et ole unohtanut meitä, olet auttanut

aina ja kaikkialla.