Tobit (apokr.) 14

Tobit kuoli rauhassa sadankahdentoista vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin arvokkain menoin Niniveen. ₂Hän oli kuudenkymmenenkahden vuoden ikäinen, kun hänen silmänsä vahingoittuivat. Näkönsä takaisin saatuaan hän eli vauraana ja avusti köyhiä. Koskaan hän ei väsynyt kiittämään Jumalaa ja ylistämään hänen suuruuttaan.

₃Tuntiessaan kuoleman lähestyvän Tobit kutsui poikansa Tobian luokseen ja opasti häntä näin:

»Poikani, ota lapset mukaasi ₄ja muuta kiireesti Meediaan. Minä uskon siihen Jumalan sanaan, jonka Nahum on lausunut Ninivestä; kaikki se tulee tapahtumaan Assyrialle ja Ninivelle. Täällä käy toteen kaikki, minkä Israelin profeetat, Jumalan sanansaattajat, ovat ennustaneet. Yksikään heidän ennustuksensa ei osoittaudu vääräksi, ja kaikki tapahtuu oikealla ajallaan. Meediassa olet paremmassa turvassa kuin Assyriassa tai Babyloniassa. Minä tiedän ja uskon, että kaikki, mitä Jumala on sanonut, käy toteen; yksikään hänen sanansa ei osu harhaan.

»Kaikki maanmiehemme, jotka vielä asuvat Israelissa, viedään pois hyvästä maastaan, ja heidät hajotetaan eri puolille vieraisiin maihin. Koko Israelin maa jää autioksi, Samaria ja Jerusalem autioituvat, ja Jumalan temppeliä surraan; se on pitkään pelkkä palanut rauniokasa.

₅»Mutta jälleen Jumala armahtaa heidät ja tuo heidät takaisin Israelin maahan. Jälleen he rakentavat temppelin, eikä se ole edellisen kaltainen vaan pysyy pystyssä aikojen loppuun saakka. Silloin kaikki saavat palata vankeudestaan, Jerusalem rakennetaan täyteen loistoonsa ja Jumalan temppeli pystytetään sinne sen mukaisesti kuin profeetat ovat ilmoittaneet.

₆»Silloin kaikki ihmiset, maailman kaikki kansat kääntyvät ja alkavat koko sydämestään kunnioittaa ja palvella Jumalaa. Kaikki he hylkäävät jumalankuvansa, jotka vilpillisyydessään johtivat heidät harhaan, ₇ja he kiittävät ikiaikojen Jumalaa, niin kuin oikein on. Noina päivinä vapautetaan kaikki israelilaiset, koska he ovat aidosti uskoneet Jumalaan ja pitäneet hänet mielessään, ja he kokoontuvat yhteen ja tulevat Jerusalemiin. Tästä alkaen he elävät aina rauhassa Abrahamin maassa, jonka he nyt saavat omakseen. Niille, jotka todella rakastavat Jumalaa, koittaa ilon aika, mutta ne, jotka elävät synnissä ja vääryydessä, katoavat maan päältä.

_8-9»Kuulkaa, lapseni, nämä neuvot, jotka teille annan: Palvelkaa Jumalaa vilpittömin mielin ja toimikaa aina hänen tahtonsa mukaan. Opettakaa lapsennekin elämään oikein ja auttamaan köyhiä, pitämään Jumala mielessään ja aina ylistämään hänen nimeään kaikin voimin ja sydämen pohjasta.

»Sinulle, poikani, sanon tämän: lähde Ninivestä, älä jää tänne. ₁₀Kun se päivä tulee, jona hautaat äitisi minun viereeni, älä edes yhdeksi yöksi jää kaupungin alueelle. Minä tiedän, millaista täällä on: vääryys rehottaa ja rikolliset mellastavat, eikä kukaan edes häpeä sitä. Muista, poikani, mitä Nadab teki kasvatusisälleen Ahikarille. Ahikar joutui virumaan maakuopassa kuin elävältä haudattuna. Mutta Jumala pani Nadabin maksamaan teostaan Ahikarin silmien edessä. Ahikar pääsi takaisin valoon, kun taas Nadab joutui ikuiseen pimeyteen, koska hän oli yrittänyt tappaa kasvatusisänsä. Hyvien tekojensa tähden Ahikar pelastui kuoleman ansasta, jonka Nadab oli hänelle virittänyt, mutta Nadab lankesi murhanhimoissaan omaan ansaansa ja sai surmansa. ₁₁Katsokaa siis, mitä koituu toisten auttamisesta ja mitä vääryys taas saa aikaan: se vie hengen.

»Lapseni, nyt minun elämäni päättyy.»

He panivat Tobitin vuoteelle, ja hän kuoli. Hänet haudattiin arvokkain menoin.

₁₂Kun Tobian äiti kuoli, Tobia hautasi hänet isänsä viereen. Yhdessä vaimonsa kanssa hän sitten muutti Meediaan, missä he asettuivat Ekbatanaan hänen appensa Raguelin luo. ₁₃Appivanhempien ikäännyttyä Tobia piti heistä huolta ja osoitti heille kunnioitustaan. Hän hautasi heidät Meedian Ekbatanaan, ja isänsä Tobitin omaisuuden lisäksi hän peri myös kaiken, mitä Raguelilla oli. ₁₄Hän kuoli arvossapidettynä miehenä sadanseitsemäntoista vuoden iässä.

₁₅Ennen kuolemaansa Tobia sai tietää, että Ninive oli tuhottu. Hän myös näki, kuinka Meedian kuningas Kyaksares kuljetutti maahansa Ninivestä otettuja vankeja, ja hän kiitti Jumalaa kaikesta siitä, mitä tämä oli tehnyt niniveläisille ja assyrialaisille. Näin hän sai iloita Niniven kohtalosta, ennen kuin kuoli, ja hän ylisti Herraa, ikiaikojen Jumalaa.