Raamattu 1992 (KR92)
51
5:1
Laul. l. 6:2
Mies:

Rakkaani, kihlattuni!

Minä tulen puutarhaani

ja poimin mirhani ja balsamini,

avaan hunajakennoni ja syön hunajan,

juon viinini ja maitoni.

Muut:

Syökää, ystävät!

Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset!

Toivon ja pettymyksen yö

2
5:2–7
Laul. l. 3:1–3
5:2
Laul. l. 6:9
Neito:

Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi.

Kuulin koputusta – rakkaani tulee!

Mies:

Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani,

pieni kyyhkyni, kaikkeni!

Tukkani on kasteesta märkä,

yön pisarat noruvat hiuksiltani.

3Neito:

Minä jo ehdin riisua vaatteeni –

miksi pukeutuisin uudelleen?

Jalkanikin jo pesin –

miksi tahraisin ne taas?

4Neito:

Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta,

ja sydämeni hypähti.

5Minä nousin avaamaan rakkaalleni,

ja käteni helmeilivät mirhaa,

sulaa mirhaa oli minun sormissani

ja oven salvassa.

6Minä avasin armaalleni,

mutta hän oli mennyt.

Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa!

Minä etsin häntä, mutta en löytänyt,

minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut.

7Vastaani tuli vartijoita

öisellä kierroksellaan.

He löivät minut mustelmille

ja repivät huivin yltäni,

kaupungin vartiomiehet!

8

5:8
Laul. l. 2:5
Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä:

Jos löydätte hänet, jota rakastan,

mitä sanotte hänelle?

Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!

Tällainen on minun rakkaani

9Muut:

Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi,

sinä naisista kaunein?

Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista,

kun noin meitä vannotat?

10Neito:

Minun rakkaani on komea ja verevä,

hän erottuu tuhansien joukosta!

11Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta,

hänen kiharansa ovat korpinmustat,

tuuheat kuin taatelin kukinnot.

12Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä,

jotka lepäävät puron äärellä,

kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään

istuvat maljan reunalla.

13Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha,

tuoksuvat kuin voiderasia,

hänen huulensa ovat liljankukat,

niillä helmeilee kirkas mirha.

14Hänen käsivartensa ovat kultatangot,

Tarsisin kivillä kirjaillut.

Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi,

jota peittävät safiirit.

15Hänen säärensä ovat marmoripylväät,

kultajalustalle pystytetyt.

Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret,

ylväs kuin setripuu.

16Hänen suunsa maistuu makealta –

kaikki hänessä houkuttaa!

Tällainen on minun rakkaani,

tällainen on minun ystäväni,

Jerusalemin tytöt!