Miten kaunis oletkaan, kalleimpani,
miten kaunis on katseesi!
Kyyhkyjä ovat sinun silmäsi,
hunnun verhoamat.
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
2Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vastakerityt lampaat,
vedestä nousseet.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
3Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha,
suloinen on sinun suusi.
Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
4
Hes. 27:11
Ylväänä kuin Daavidin torni
kohoaa sinun kaulasi.
Siihen on ripustettu tuhat kilpeä,
monen soturin jouset ja viinet.
5
Sinun rintasi ovat kuin peuranvasat,
kuin gasellin kaksoset,
jotka käyvät laitumella liljojen keskellä.
6
Kun tuulenhenki illalla viriää
ja varjot pitenevät,
minä nousen mirhavuorelle,
suitsukekukkulalle.
7Rakkaani, kaikki sinussa on kaunista,
sinä olet täydellinen!
Tule, valittuni, tule vuorilta,
tule luokseni Libanonilta!
Jätä Amanan huiput,
jätä Senirin ja Hermonin laet,
leijonien lymypaikat,
pantterien vuoret!
9Rakkaani, kihlattuni,
olet vienyt sydämeni!
Yhdellä silmäyksellä sinä sen veit,
yhdellä kaulanauhasi helmellä.
10Miten ihanaa on sinun rakkautesi,
rakkaani, valittuni!
Mitä on sinun rakkautesi rinnalla viini!
Ihanammin kuin kaikki balsamit
tuoksuvat sinun voiteesi!
11Mesi helmeilee sinun huulillasi,
sinun kielelläsi on maitoa ja hunajaa.
Rakas, sinun vaatteissasi
tuoksuu Libanon!
Rakkaani, valittuni!
Sinä olet suljettu puutarha,
lukittu tarha, sinetöity lähde,
13paratiisi, jonka purojen äärellä
kasvaa granaattiomenoita,
monia maukkaita hedelmiä,
hennaa ja nardusta,
14nardusta ja sahramia,
kanelia ja mausteruokoa
ja suitsukepuita,
mirhaa ja aaloeta,
kaikkein parasta balsamia.
15Sinä olet puutarhan lähde,
elävän veden kaivo,
johon virtaavat Libanonin vuorten vedet!
Nouse, pohjatuuli, tule, etelätuuli!
Puhalla minun puutarhaani,
niin balsamin tuoksu leviää
ja armaani tulee puutarhaansa
nauttimaan sen hedelmistä!
Rakkaani, kihlattuni!
Minä tulen puutarhaani
ja poimin mirhani ja balsamini,
avaan hunajakennoni ja syön hunajan,
juon viinini ja maitoni.
Syökää, ystävät!
Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset!
Minä nukuin, mutta sydämeni valvoi.
Kuulin koputusta – rakkaani tulee!
Avaa ovesi, rakkaani, kalleimpani,
pieni kyyhkyni, kaikkeni!
Tukkani on kasteesta märkä,
yön pisarat noruvat hiuksiltani.
Minä jo ehdin riisua vaatteeni –
miksi pukeutuisin uudelleen?
Jalkanikin jo pesin –
miksi tahraisin ne taas?
Rakkaani työnsi kätensä ovenraosta,
ja sydämeni hypähti.
5Minä nousin avaamaan rakkaalleni,
ja käteni helmeilivät mirhaa,
sulaa mirhaa oli minun sormissani
ja oven salvassa.
6Minä avasin armaalleni,
mutta hän oli mennyt.
Olin tuskaani kuolla – hän oli poissa!
Minä etsin häntä, mutta en löytänyt,
minä kutsuin häntä, mutta hän ei vastannut.
7Vastaani tuli vartijoita
öisellä kierroksellaan.
He löivät minut mustelmille
ja repivät huivin yltäni,
kaupungin vartiomiehet!
8
Jerusalemin tytöt, minä vannotan teitä:
Jos löydätte hänet, jota rakastan,
mitä sanotte hänelle?
Sanokaa: olen rakkaudesta sairas!
Millä tavoin sinun rakkaasi on muita parempi,
sinä naisista kaunein?
Millä tavoin sinun rakkaasi eroaa muista,
kun noin meitä vannotat?
Minun rakkaani on komea ja verevä,
hän erottuu tuhansien joukosta!
11Hänen kasvonsa hohtavat kuin kulta,
hänen kiharansa ovat korpinmustat,
tuuheat kuin taatelin kukinnot.
12Hänen silmänsä ovat kuin kaksi kyyhkystä,
jotka lepäävät puron äärellä,
kuin kyyhkyt, jotka maidossa kylvettyään
istuvat maljan reunalla.
13Hänen poskensa tuoksuvat kuin yrttitarha,
tuoksuvat kuin voiderasia,
hänen huulensa ovat liljankukat,
niillä helmeilee kirkas mirha.
14Hänen käsivartensa ovat kultatangot,
Tarsisin kivillä kirjaillut.
Hänen vatsansa on norsunluinen kilpi,
jota peittävät safiirit.
15Hänen säärensä ovat marmoripylväät,
kultajalustalle pystytetyt.
Hän on näöltään kuin Libanonin vuoret,
ylväs kuin setripuu.
16Hänen suunsa maistuu makealta –
kaikki hänessä houkuttaa!
Tällainen on minun rakkaani,
tällainen on minun ystäväni,
Jerusalemin tytöt!
Minne on rakkaasi mennyt,
sinä naisista kaunein?
Minne on rakkaasi lähtenyt?
Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!
Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
3
Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
Kalleimpani!
Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,
ihana kuin Jerusalem,
pelottava kuin sotajoukon viirit.
5
Käännä silmäsi pois,
ne lumoavat minut!
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
6Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vedestä nousevat lampaat.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
7Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,
olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa
ja nuoria neitoja luvuton joukko –
9
yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,
emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.
Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,
kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
10»Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko,
hän on kaunis kuin kuu,
sädehtivä kuin päivänpaiste,
pelottava kuin sotajoukon viirit.»
Menin pähkinätarhaan,
menin ihailemaan laakson vehreyttä,
katsomaan, joko viiniköynnös versoo,
joko kukkii granaattiomenapuu.
12Miten minun kävikään?
Tunteeni saivat minussa vallan,
ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!