Rakkaani on minun, minä olen hänen
1Muut:
Minne on rakkaasi mennyt,
sinä naisista kaunein?
Minne on rakkaasi lähtenyt?
Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!
2Neito:
Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,
yrttitarhaansa,
nauttimaan puutarhan antimia
ja poimimaan laitumensa liljoja.
3Rakkaani on minun ja minä olen hänen,
liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.
Sinun silmäsi lumoavat minut
4Mies:
Kalleimpani!
Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,
ihana kuin Jerusalem,
pelottava kuin sotajoukon viirit.
5Käännä silmäsi pois,
ne lumoavat minut!
Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,
joka karkaa Gileadin rinteitä alas.
6Sinun hampaasi hohtavat valkoisina
kuin vedestä nousevat lampaat.
Ne ovat kuin karitsat kaksittain,
ei yksikään ole pariaan vailla.
7Kauniisti, kuin granaattiomena,
kaartuu otsasi hunnun alla.
Vain yksi on minulle rakas
8Mies:
Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,
olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoa
ja nuoria neitoja luvuton joukko –
9yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,
emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.
Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,
kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:
10»Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko,
hän on kaunis kuin kuu,
sädehtivä kuin päivänpaiste,
pelottava kuin sotajoukon viirit.»
Sulamin neito tanssii
11Neito:
Menin pähkinätarhaan,
menin ihailemaan laakson vehreyttä,
katsomaan, joko viiniköynnös versoo,
joko kukkii granaattiomenapuu.
12Miten minun kävikään?
Tunteeni saivat minussa vallan,
ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!
