Oikea ja väärä luottamus
1Älä turvaa siihen, mitä omistat,
älä sano: »Minä tulen omillani toimeen.»
2Älä luota itseesi ja omiin voimiisi
äläkä seuraa mielitekojasi.
3Älä sano: »Kuka mahtaa minulle mitään?»
Herra rankaisee ankarasti.
4Älä sano: »Olen tehnyt syntiä –
mitä minulle muka on tapahtunut?»
Herra ei pidä kiirettä.
5Älä luota liikaa anteeksiantoon
ja sen turvin kasaa syntiä synnin päälle.
6Älä sano: »Suuri on hänen armonsa,
hän antaa anteeksi paljot syntini.»
Hän kyllä armahtaa mutta myös vihaa,
ja hänen vihansa pysyy synnintekijöiden yllä.
7Käänny, palaa viivyttelemättä Herran luo,
älä lykkää paluutasi päivästä päivään,
sillä Herran viha leimahtaa arvaamatta
ja koston hetki tietää kuolemaasi.
8Älä luota rikkauteen, se on petollista
eikä pelasta sinua onnettomuuden päivänä.
Puhu niin, että sinuun voi luottaa
9Älä kaikilla tuulilla erottele akanoita
äläkä lähde mille tahansa polulle –
niin tekee kaksinaamainen vilpistelijä.
10Pysy siinä, minkä tiedät oikeaksi,
puhu totuutta muuntelematta.
11Kuuntele valppaasti toisen sanoja
mutta vastaa hänelle harkiten.
12Vastaa lähimmäisellesi, jos vastauksen tiedät –
ellet tiedä, pane käsi suullesi.
13Puhe tuo kunniaa tai häpeää,
kieli voi kaataa ihmisen.
14Älä hanki panettelijan mainetta
äläkä käytä kieltäsi juonitteluun,
sillä varasta odottaa häpeä,
kaksinaamaista armoton tuomio.
15Älä toimi väärin, oli asia pieni tai suuri,
