Raamattu 1992 (KR92)
1

Elimelekin perhe Moabissa

1 Siihen aikaan, kun tuomarit hallitsivat Israelia, tuli kerran nälänhätä maahan. Muuan mies Juudan Betlehemistä muutti silloin vaimonsa ja kahden poikansa kanssa siirtolaiseksi Moabin maahan. 21:2
1. Moos. 35:19
Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa oli Noomi, heidän poikansa olivat nimeltään Mahlon ja Kiljon, ja he olivat efratalaisia Juudan Betlehemistä. He tulivat Moabin maahan ja jäivät sinne asumaan.

3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja Noomi jäi yksin molempien poikiensa kanssa. 4 Pojat ottivat itselleen moabilaiset vaimot; toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut. Kun he olivat asuneet siellä kymmenisen vuotta, 5 kuolivat myös molemmat pojat, Mahlon ja Kiljon, ja niin Noomi oli yksin menetettyään sekä miehensä että poikansa.

Noomi lähtee miniöittensä kanssa Betlehemiin

6 Noomi päätti lähteä miniöittensä kanssa kotimatkalle Moabin maasta, sillä hän oli siellä kuullut, että Herra oli huolehtinut kansastaan ja antanut sille hyvän sadon. 7 Kun hän lähti sieltä missä oli asunut, hänen molemmat miniänsä tulivat mukaan, mutta heidän ollessaan matkalla Juudan maahan 8 Noomi sanoi miniöilleen: »Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. 9 Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla.» Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun 10 ja sanoivat: »Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo.»

111:11
5. Moos. 25:5
Silloin Noomi sanoi: »Menkää takaisin, tyttäreni! Mitä syytä teillä on tulla minun mukaani? Enhän minä enää voi synnyttää poikia teille miehiksi. 12 Menkää takaisin, tyttäreni. Minä olen jo liian vanha mennäkseni vaimoksi kenellekään. Ja vaikka ajattelisinkin, että minulla vielä on toivoa lapsista, ja vaikka jo tänä yönä olisin jonkun miehen oma ja synnyttäisin poikia, 131:13
Job 19:21
niin jaksaisitteko kuitenkaan odottaa, että he kasvavat suuriksi? Voisitteko niin kauan elää naimattomina? Ei, tyttäreni! Minä olen kovin murheissani siitä, että tekin olette joutuneet kärsimään, kun Herra on minua näin raskaasti koetellut.»

14 Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista. 15 Silloin Noomi sanoi: »Katso nyt, kälysi lähti takaisin kansansa ja jumalansa luo. Lähde sinäkin kälysi mukana.» 16 Mutta Ruut sanoi: »Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!» 18 Kun Noomi käsitti, että Ruut oli lujasti päättänyt seurata häntä, hän ei puhunut siitä sen enempää.

19 He kulkivat yhdessä, kunnes tulivat Betlehemiin. Heidän sinne saapuessaan nousi kaupungissa suuri hälinä, ja kaupungin naiset kyselivät: »Eikö tuo olekin Noomi?» 20 Mutta Noomi sanoi heille: »Älkää kutsuko minua enää Noomiksi, vaan Maraksi, sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti. 1:20 Nimi Noomi merkitsee ’onnellinen’, Mara ’onneton’. 21 Minulla oli kaikkea, kun täältä lähdin, mutta nyt, kun Herra tuo minut takaisin, olen kaikkea vailla. Miksi te kutsuisitte minua Noomiksi, kun Herra itse on kääntynyt minua vastaan ja Kaikkivaltias on antanut osakseni onnettomuuden.»

22 Näin palasivat Noomi ja hänen moabilainen miniänsä Ruut Moabin maasta Betlehemiin. Ohranleikkuu oli juuri alkamassa.

2

Boas tapaa Ruutin poimimassa tähkiä

1 Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. 22:2
3. Moos. 19:9 - 10 - 23:22
Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: »Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii.» Noomi vastasi: »Mene vain, tyttäreni.» 3 Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen. 4 Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: »Herra kanssanne!», ja he vastasivat: »Herra sinua siunatkoon!»

5 Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: »Kuka tuo tyttö on?» 6 Palvelija vastasi: »Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. 7 Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.»

8 Silloin Boas sanoi Ruutille: »Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. 9 Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.» 10 Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: »Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.» 11 Boas vastasi hänelle: »Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. 122:12
Ps. 17:8 - 36:8 - 57:2
Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.» 13 Ruut vastasi: »Sinä olet minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon.»

14 Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: »Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin.» Ruut meni istumaan leikkuuväen viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin. 15 Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: »Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. 16 Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä.»

17 Ruut poimi pellolla tähkiä iltaan saakka, ja kun hän pui poimimansa tähkät, hän sai ohria säkillisen verran. 18 Hän kantoi jyvät kaupunkiin ja näytti anopilleen, kuinka paljon oli kerännyt. Hän otti esille myös jyvät, jotka olivat aterialla jääneet häneltä syömättä, ja antoi ne anopilleen. 19 »Missä sinä olet tänään ollut poimimassa?» kysyi Noomi. »Kenen pellolla olit? Siunattu se, joka on kohdellut sinua noin hyvin!» Ruut kertoi nyt anopilleen, missä oli ollut, ja sanoi: »Se mies, jonka pellolla tänään olin, on nimeltään Boas.» 202:20
3. Moos. 25:25
Noomi sanoi miniälleen: »Siunatkoon häntä Herra, joka on aina muistanut niin eläviä kuin kuolleita.» Ja hän lisäsi: »Boas on meille sukua, hän on perheemme sukulunastaja 2:20 Ks. 3. Moos. 25:25, 5. Moos. 25:5–10. 21 Ruut sanoi: »Hän sanoi minulle vielä, että minun pitää pysyä hänen väkensä mukana, kunnes koko hänen viljasatonsa on saatu korjatuksi.» 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: »Hyvä on, tyttäreni, että pääset Boasin palvelijattarien mukaan. Jollakin muulla pellolla voisi joku ahdistella sinua.» 23 Niin Ruut pysytteli Boasin palvelijattarien joukossa poimimassa tähkiä koko ohranleikkuun ja vielä vehnänleikkuunkin ajan, mutta hän asui anoppinsa luona.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]