Ruut 2

₁Noomilla oli miehensä Elimelekin puolelta sukulainen, rikas ja mahtava mies nimeltä Boas. ₂Eräänä päivänä Ruut sanoi Noomille: »Tahtoisin mennä pellolle poimimaan maahan pudonneita tähkiä, jos joku siellä sen minulle sallii.» Noomi vastasi: »Mene vain, tyttäreni.» ₃Niin Ruut lähti poimimaan tähkiä viljankorjaajien jäljiltä ja osui sattumalta peltopalstalle, jonka omisti Boas, Elimelekin sukulainen. ₄Myös Boas saapui Betlehemistä ja sanoi viljankorjaajille: »Herra kanssanne!», ja he vastasivat: »Herra sinua siunatkoon!»

₅Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: »Kuka tuo tyttö on?» ₆Palvelija vastasi: »Hän on se moabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta. ₇Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljessä, ja nyt hän on ollut työssä yhtä mittaa aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.»

₈Silloin Boas sanoi Ruutille: »Kuulehan, tyttäreni! Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne ja pysy minun palvelijattarieni mukana. ₉Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat, ja kulje heidän jäljessään. Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, niin mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.» ₁₀Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi hänelle: »Miten sinä voit olla minulle näin hyvä? Kohtelet minua kuin tuttavaa, vaikka olen vierasmaalainen.» ₁₁Boas vastasi hänelle: »Minulle on moneen kertaan kerrottu, kuinka hyvä sinä olet ollut anopillesi miehesi kuoltua ja miten jätit isäsi ja äitisi ja synnyinmaasi ja lähdit ventovieraan kansan pariin. ₁₂Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.» ₁₃Ruut vastasi: »Sinä olet minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon.»

₁₄Kun tuli ruoka-aika, Boas sanoi Ruutille: »Tule tänne syömään ja kasta leipäpalasi hapanviiniin.» Ruut meni istumaan leikkuuväen viereen, ja Boas tarjosi hänelle paahdettuja jyviä. Ruut söi itsensä kylläiseksi, ja jyviä jäi vielä ylikin. ₁₅Kun hän sitten taas oli lähdössä poimimaan, Boas sanoi väelleen: »Antakaa hänen poimia myös lyhteiden välistä älkääkä sättikö häntä. ₁₆Voitte lyhteistäkin kiskaista muutaman tähkän ja jättää hänen poimittavakseen. Ette saa moittia häntä.»

₁₇Ruut poimi pellolla tähkiä iltaan saakka, ja kun hän pui poimimansa tähkät, hän sai ohria säkillisen verran. ₁₈Hän kantoi jyvät kaupunkiin ja näytti anopilleen, kuinka paljon oli kerännyt. Hän otti esille myös jyvät, jotka olivat aterialla jääneet häneltä syömättä, ja antoi ne anopilleen. ₁₉»Missä sinä olet tänään ollut poimimassa?» kysyi Noomi. »Kenen pellolla olit? Siunattu se, joka on kohdellut sinua noin hyvin!» Ruut kertoi nyt anopilleen, missä oli ollut, ja sanoi: »Se mies, jonka pellolla tänään olin, on nimeltään Boas.» ₂₀Noomi sanoi miniälleen: »Siunatkoon häntä Herra, joka on aina muistanut niin eläviä kuin kuolleita.» Ja hän lisäsi: »Boas on meille sukua, hän on perheemme sukulunastaja.» ₂₁Ruut sanoi: »Hän sanoi minulle vielä, että minun pitää pysyä hänen väkensä mukana, kunnes koko hänen viljasatonsa on saatu korjatuksi.» ₂₂Noomi sanoi miniälleen Ruutille: »Hyvä on, tyttäreni, että pääset Boasin palvelijattarien mukaan. Jollakin muulla pellolla voisi joku ahdistella sinua.» ₂₃Niin Ruut pysytteli Boasin palvelijattarien joukossa poimimassa tähkiä koko ohranleikkuun ja vielä vehnänleikkuunkin ajan, mutta hän asui anoppinsa luona.