Psalmi 77

₂Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,

minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

₃Ahdingossani minä etsin apua Herralta,

hänen puoleensa kurottuu käteni

öisinkin, hellittämättä.

Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

₄Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton,

minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)

₅Sinä et anna silmieni ummistua,

mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.

₆Minä ajattelen muinaisia aikoja,

muistelen menneitä vuosia.

₇Minä pohdin itsekseni kaiken yötä,

ajatukset kiertävät päässäni.

₈Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi,

eikö hän enää välitä meistä?

₉Onko hän iäksi evännyt laupeutensa,

yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?

₁₀Onko Jumala unohtanut armonsa,

vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)

₁₁Minä ajattelen: »Siinä on tuskani syy,

että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen.»

₁₂Minä muistelen tekojasi, Herra,

muistan ihmeitä, joita muinoin teit.

₁₃Minä ajattelen kaikkia töitäsi,

mietin sinun suuria tekojasi.

₁₄Jumala, pyhät ovat sinun tiesi.

Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.

₁₅Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä,

olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.

₁₆Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi,

Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)

₁₇Vedet näkivät sinut, Jumala,

vedet näkivät sinut ja vapisivat,

syvyydet vavahtelivat.

₁₈Pilvet syöksivät vettä,

ylhäällä jylisi ukkonen,

tulinuolesi halkoivat taivasta.

₁₉Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät,

salamat valaisivat maanpiirin,

maa vapisi ja järkkyi.

₂₀Meren halki kävi sinun tiesi,

suurten vetten poikki sinun polkusi –

jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.

₂₁Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa,

palvelijoinasi Mooses ja Aaron.