Psalmi 142

Vapauta minut vainoojieni käsistä

142¹

²Minä korotan ääneni

ja huudan avuksi Herraa.

Minä korotan ääneni

ja etsin apua Herralta.

³Hänelle minä kannan huoleni,

hänelle kerron, mikä minua painaa.

⁴Voimani ovat lopussa,

mutta sinä näet jokaisen askeleeni.

Tielle, jota kuljen,

on viritetty ansa minua varten.

⁵Katso minua, niin näet,

että olen vailla puoltajaa.

Minulla ei ole turvapaikkaa,

kukaan ei välitä siitä miten minun käy.

⁶

Minä sanon: sinä olet turvani,

minun perintöosani

elävien maassa.

⁷Kuule, kuinka vaikeroin,

en jaksa enää!

Vapauta minut vainoojieni käsistä!

He ovat minua vahvempia.

⁸Olen satimessa – pelasta minut,

niin saan kiittää sinun nimeäsi.

Ystävät kokoontuvat ympärilleni,

kun pidät minusta huolen.

Psalmi 143

Herran edessä ei kukaan ole syytön

143¹Daavidin psalmi.

Herra, kuule rukoukseni,

ota vastaan pyyntöni!

Sinä uskollinen, sinä vanhurskas,

vastaa minulle!

²

sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.

³Vihamieheni vainoaa henkeäni,

hän polkee elämäni jalkoihinsa,

hän suistaa minut pimeyteen,

kauan sitten kuolleitten joukkoon.

⁴Voimani ovat lopussa,

sydämeni jähmettyy.

⁵Minä muistelen menneitä aikoja,

mietin kaikkia tekojasi,

ajattelen sinun kättesi töitä.

⁶

sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa. (sela)

⁷Vastaa minulle, Herra!

Vastaa pian,

kauan en enää jaksa!

Älä kätke minulta kasvojasi,

muutoin olen haudan partaalla.

⁸Sinuun minä turvaan –

osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!

Sinun puoleesi minä käännyn –

opeta minulle tie, jota kulkea!

⁹Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!

Sinun luonasi olen turvassa.

¹⁰

opeta minua täyttämään tahtosi!

Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua

tasaista tietä.

¹¹Nimesi tähden, Herra,

anna minun elää!

Vapauta minut ahdingosta,

sinä vanhurskas!

¹²Tuhoa viholliseni,

sinä uskollinen!

Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni –

minä olen sinun palvelijasi.

Psalmi 144

Herra antaa voiton

144¹

Kiitetty olkoon Herra,

minun kallioni!

Hän opettaa käteni taistelemaan,

käsivarteni käymään sotaa.

²Hän on uskollinen suojelijani,

hän on linnani,

hän on turvani ja pelastajani,

kilpi, jonka taakse suojaudun.

Hän alistaa kansat valtaani.

³

Kuitenkin sinä häntä ajattelet.

Mikä on ihmislapsi!

Kuitenkin pidät hänestä huolen.

⁴

hänen päivänsä katoavat kuin varjo.

⁵Herra, kallista taivaasi ja astu alas!

Kosketa vuoria, niin että ne savuavat!

⁶Iske leimuava salama,

lyö hajalle kaikki viholliseni!

Ammu nuolesi,

saata heidät sekasortoon!

⁷

ja auta minut turvaan,

pelasta minut syvistä vesistä!

Pelasta muukalaisten käsistä –

⁸heidän suunsa puhuu petoksen sanoja

ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

⁹Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun,

kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.

¹⁰Sinä annat kuninkaille voiton,

sinä pelastat palvelijasi Daavidin.

Torju julma miekka, joka iskee minuun.

¹¹Pelasta minut muukalaisten käsistä –

heidän suunsa puhuu petoksen sanoja

ja heidän oikea kätensä nousee väärään valaan.

¹²Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia,

jo nuorena vahvoiksi varttuneita,

tyttäremme kuin kauniita pylväitä,

temppelin koristusten kaltaisia.

¹³Vilja-aittamme ovat täpötäynnä,

meillä on kaikkea yllin kyllin.

Lampaita ja vuohia on tuhansittain,

kymmenintuhansin kedoillamme,

¹⁴lehmämme ovat lihavia ja tiineitä.

Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta,

ei kuulu valitusta toreiltamme.

¹⁵

onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!