Psalmi 142
Vapauta minut vainoojieni käsistä
1Virsi, jonka Daavid lauloi ollessaan luolassa. Rukous.
2Minä korotan ääneni
ja huudan avuksi Herraa.
Minä korotan ääneni
ja etsin apua Herralta.
3Hänelle minä kannan huoleni,
hänelle kerron, mikä minua painaa.
4Voimani ovat lopussa,
mutta sinä näet jokaisen askeleeni.
Tielle, jota kuljen,
on viritetty ansa minua varten.
5Katso minua, niin näet,
että olen vailla puoltajaa.
Minulla ei ole turvapaikkaa,
kukaan ei välitä siitä miten minun käy.
6Herra, sinua minä huudan avukseni.
Minä sanon: sinä olet turvani,
minun perintöosani
elävien maassa.
7Kuule, kuinka vaikeroin,
en jaksa enää!
Vapauta minut vainoojieni käsistä!
He ovat minua vahvempia.
8Olen satimessa – pelasta minut,
niin saan kiittää sinun nimeäsi.
Ystävät kokoontuvat ympärilleni,
kun pidät minusta huolen.
Copyright Kirkon keskusrahasto (Ev. Lutheran Church of Finland), 1992, 2007