Raamattu 1992 (KR92)
4

Elifasin ensimmäinen puhe

Tee kuten muille neuvot

41Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

2– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle?

Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

3Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan,

olet tarttunut voimatonta kädestä.

4Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn,

sinä olet rohkaissut horjuvaa.

5Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi,

et kestä hetkeäkään.

Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

Koettelemuksilla on syynsä

6Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko,

sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

7Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon,

milloin on oikeamielinen hukkunut?

8

4:8
Sananl. 22:8
Hoos. 8:7
Gal. 6:7 - 8
Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa

ja kylvävät pahaa,

ne myös korjaavat tuhon ja turmion,

sen olen nähnyt.

9Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat,

hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

10Leijona karjuu, nuori leijona ärisee,

mutta petojen hampaat murskataan.

11Saalista vailla jalopeura nääntyy,

pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

Voiko Jumala olla väärässä?

12Kuin varkain tuli jostakin sana,

minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

13Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä

keskelle syvintä unta,

14se kouraisi minua, ja minä vapisin,

kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

15minä tunsin henkäyksen kasvoillani,

ihokarvani nousivat pystyyn,

16kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä,

silmieni edessä outo hahmo.

Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

17

4:17
1. Kun. 8:46
Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?

Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

18Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa,

enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

19

4:19
Jes. 45:9
Jer. 18:6
2. Kor. 4:7
Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin?

Tomusta heidät on tehty,

hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

20Aamulla ihminen herää,

illalla hän on poissa

ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

21hänen telttanuoransa kiskaistaan irti,

ja hän kuolee tietämättä, miksi.

5

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä

51Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan?

Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?

2Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa,

typeryksen surmaa oma vimma.

3

5:3
Ps. 37:35 - 36
Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy:

vaikka hän juurtuu lujasti maahan,

hänet repäistään äkkiä irti.

4Hänen lapsensa jäävät apua vaille,

heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa,

eikä kukaan puolusta heitä.

5Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset,

kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä

ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.

6Onnettomuus ei idä mullassa,

eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.

7Ihminen on syntynyt vaivaan

niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.

Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas

8Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan

ja esittäisin asiani hänelle,

9

5:9
Job 9:10
hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia,

tekee lukemattomia ihmetekoja.

10Hän antaa maalle sateen,

hän lähettää pelloille veden,

11

5:11
1. Sam. 2:8
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
alhaiset hän korottaa,

murheiset saavat pelastuksen riemun.

12

5:12
2. Sam. 15:31
Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa,

heidän toimensa eivät menesty,

13

5:13
1. Kor. 3:19
viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa,

kavalien aikeet raukenevat tyhjiin.

14

5:14
5. Moos. 28:29
Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys,

he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä.

15

5:15
Ps. 57:5 - 59:8
Sananl. 5:4
Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan,

kurjan hän pelastaa vahvan vallasta.

16

5:16
Ps. 63:12 - 107:42
Niin saa toivoton toivon

ja pahan täytyy sulkea suunsa.

Älä väheksy Jumalan kuritusta

17

5:17
Sananl. 3:11
Hepr. 12:5
Ilm. 3:19
Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa.

Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta!

18

5:18
5. Moos. 32:39
Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo,

hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.

19Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa,

seitsemästi pääset pälkähästä,

20

5:20
Ps. 33:19 - 37:19Ps. 27:3
nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta,

sodassa miekan terältä.

21Parjauksen ruoska ei sinua tavoita,

onnettomuuden uhka ei pelota sinua.

22Sodalle ja nälälle sinä naurat,

et pelkää metsän petoja,

23

5:23
Hes. 34:25
Hoos. 2:20
sinä elät sovussa pellon kivien kanssa

ja rauhassa villieläinten kanssa.

24Sinun asuinsijasi on rauhan paikka.

Kun tarkastat talosi ja tiluksesi,

näet, että mitään ei puutu.

25Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato,

sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.

26Ja kun olet elämästä kylläsi saanut,

otat paikkasi haudassa,

niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.

27Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job,

kuuntele siis ja ota opiksi,

sillä näin asia on.

6

Jobin toinen puhe

Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!

61Nyt Job puhui:

2– Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni,

panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!

3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka.

Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?

4

6:4
5. Moos. 32:23
Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun,

niiden myrkkyä minun sieluni juo,

minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.

5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea,

mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?

6Kuka huolisi suolatonta ruokaa,

kenelle maistuisi limainen malva?

7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää,

voin pahoin, kun vain näenkin sitä.

8Kunpa pyyntöni kuultaisiin!

Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,

9ja murskaisi minut!

Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi

leikata poikki minun elämäni langan.

10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta!

Vaikka tuskani ei armoa anna,

minä hyppelisin riemusta,

sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut,

en ole koskaan kieltänyt.

Missä ovat ystävät?

11Mistä saan voimaa, että vielä kestän?

Mistä päämäärän, että vielä jaksan?

12Onko minun voimani kuin kiveä,

ovatko lihakseni rautaa?

13Ei. Minä olen lopussa,

kaikki on toivotonta.

14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon –

joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.

15

6:15
Jer. 15:18
Minun ystäväni ovat pettäneet minut

kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.

16Kun jää sulaa, puro samenee,

se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.

17Mutta pian vedet ehtyvät,

ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.

18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa,

eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.

19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle,

Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.

20Kaikki pettyvät:

karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.

21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset:

minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.

Job on pettynyt ystäviinsä

22Olenko pyytänyt teiltä jotakin?

Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?

23

6:23
Jer. 15:21
Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani,

ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?

24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa.

Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.

25Rehti puhe ei ketään vahingoita.

Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?

26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua

ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.

27Te heitätte orvosta arpaa

ja olette valmiit myymään ystävänne.

28Katsokaa nyt minua silmiin:

valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?

29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi.

Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!

30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja?

Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]