Job 4

₂– Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle?

Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!

₃Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan,

olet tarttunut voimatonta kädestä.

₄Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn,

sinä olet rohkaissut horjuvaa.

₅Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi,

et kestä hetkeäkään.

Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.

₆Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko,

sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.

₇Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon,

milloin on oikeamielinen hukkunut?

₈Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa

ja kylvävät pahaa,

ne myös korjaavat tuhon ja turmion,

sen olen nähnyt.

₉Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat,

hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.

₁₀Leijona karjuu, nuori leijona ärisee,

mutta petojen hampaat murskataan.

₁₁Saalista vailla jalopeura nääntyy,

pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.

₁₂Kuin varkain tuli jostakin sana,

minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.

₁₃Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä

keskelle syvintä unta,

₁₄se kouraisi minua, ja minä vapisin,

kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,

₁₅minä tunsin henkäyksen kasvoillani,

ihokarvani nousivat pystyyn,

₁₆kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä,

silmieni edessä outo hahmo.

Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:

₁₇Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä?

Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä?

₁₈Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa,

enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.

₁₉Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin?

Tomusta heidät on tehty,

hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen.

₂₀Aamulla ihminen herää,

illalla hän on poissa

ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,

₂₁hänen telttanuoransa kiskaistaan irti,

ja hän kuolee tietämättä, miksi.