Job 31

₁Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen:

koskaan en katsele naisten puoleen.

₂Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt?

Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?

₃Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin,

eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?

₄Näkeehän Jumala kaikki tieni

ja laskee jokaisen askeleni.

₅Olenko kulkenut vääryyden teitä,

ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?

₆Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa’alla,

niin hän näkee, että olen viaton.

₇Jos minun jalkani on poikennut tieltä,

jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn,

jos käteni ovat vääryyden tahraamat,

₈syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt,

ja revittäköön maasta minun peltoni oras!

₉Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon,

jos olen vaaniskellut hänen ovellaan,

₁₀jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä

ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.

₁₁Se tekoni vaatisi rangaistusta,

se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.

₁₂Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa,

se repisi juurineen maasta koko minun satoni.

₁₃Olenko loukannut palvelijani oikeuksia,

kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?

₁₄Jos niin olen tehnyt,

miten voisin puolustautua,

kun Jumala nousee tuomitsemaan,

mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?

₁₅Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon,

muovasi myös minun palvelijani.

Me olemme saman käden tekoa.

₁₆Olenko kieltänyt avuttomalta avun,

sammuttanut lesken silmistä toivon?

₁₇Olenko syönyt leipäni yksin

ja jättänyt orvon vaille osaansa?

₁₈Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä,

koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta.

₁₉Olenko piittaamatta katsellut köyhää,

jolla ei ole ollut vaatetta ylleen,

tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?

₂₀Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua,

eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?

₂₁Olenko uhkaillut orpoa

tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani?

₂₂Jos niin olen tehnyt,

vääntykööt olkapääni hartioista irti

ja katketkoon käsivarteni!

₂₃Minä pelkään Jumalan rangaistusta.

Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?

₂₄Olenko pannut turvani kultaan,

olenko sanonut sille: »Sinuun minä luotan»?

₂₅Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani

ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?

₂₆Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa,

tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään,

₂₇niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan

ja käteni on lähettänyt niille suudelmia?

₂₈Jos niin olen tehnyt,

olen ansainnut tuomion.

Olenhan silloin kieltänyt

Jumalan, joka on taivaassa.

₂₉Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta,

en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään.

₃₀En ole antanut kieleni tehdä syntiä,

vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa.

₃₁Minun oma väkeni sanoi kiittäen:

»Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!»

₃₂Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla,

minä avasin oveni matkalaiselle.

₃₃En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät,

en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.

₃₄Siksi en pelkää ihmisiä,

en kauhistu kansanjoukon pilkkaa,

en piileksi mykkänä taloni suojassa.

₃₅Kunpa joku kuuntelisi minua!

Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni.

Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala!

Missä on syytekirja? Näytä se!

₃₆Minä levitän sen viitaksi harteilleni,

kierrän sen seppeleeksi päähäni!

₃₇Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni

ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.

₃₈Jos oma peltoni minua syyttää,

jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,

₃₉jos olen syönyt sen voiman

antamatta mitään tilalle

ja suututtanut sen,

₄₀kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää,

tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa!