Job 26

₂– Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta,

ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

₃Miten oletkaan neuvonut neuvotonta,

opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

₄Kuka on sinulle antanut nämä sanat,

kenen henki sinussa vaikuttaa?

₅Vainajien henget vapisevat

syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

₆sillä Jumalan edessä tuonela on alasti,

syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

₇Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan,

olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

₈Hän käärii veden pilviin,

eivätkä pilvet repeä sen painosta.

₉Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa,

levittää pilvensä sen eteen.

₁₀Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan,

sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

₁₁Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta,

kun hän ärjyy.

₁₂Voimallaan hän on taltuttanut meren,

taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

₁₃Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi,

hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

₁₄Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan,

me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen.

Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?