Vapautetun kiitoslaulu
1Herra, sinä olet minun Jumalani!
Sinun korkeuttasi laulan, sinun nimeäsi ylistän,
sillä sinä toteutit ihmeellisen suunnitelman,
kaukaa harkitun, varman ja luotettavan.
2Sinä muutit kaupungin kiviröykkiöksi,
linnoitetun kaupungin rauniokasaksi.
Sinä hävitit kaupungista sortajien palatsit,
eikä niitä koskaan rakenneta uudelleen.
3Sen tähden voimakas kansa kunnioittaa sinua
ja julmien muukalaisten kaupungit pelkäävät sinua.
4Sinä olit turvapaikka heikolle,
pakopaikka kurjalle vaikeuksien aikana,
suoja rankkasateessa, varjo helteen tullen.
Sillä väkivaltaisten mieli on kuin talvinen rankkasade,
5kuin helle autiomaassa.
Vihollisten kerskailun sinä vaiennat.
Niin kuin helle pilven varjostaessa,
niin vaimenee väkivaltaisten voittolaulu.
Juhla-ateria Siionin vuorella
6Tällä vuorella Herra Sebaot
valmistaa pidot kaikille kansoille,
herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:
ydinrasvalla maustettuja herkkuja,
kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.
7Tällä vuorella hän repäisee pois verhon,
verhon kaikkien kansojen yltä,
vaatteen joka on levitetty niiden ylle.
8Kuolema on nielty ainiaaksi.
Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet
ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä
kaikkialla maan päällä.
Näin on Herra puhunut.
9Sinä päivänä sanotaan:
»Tämä on meidän Jumalamme!
Häneen me panimme toivomme,
ja hän pelasti meidät.
Tämä on Herra, häneen me kiinnitämme toivomme,
iloitkaamme ja riemuitkaamme! Hän pelastaa meidät.
10Herran käsi suojaa tätä vuorta.»
Moab murskataan
Mutta Moab poljetaan murskaksi omilla asuinseuduillaan
niin kuin olkiläjä tallataan lantaveteen.
11Siellä se haroo käsillään
niin kuin hukkuva haroo pysyäkseen pinnalla.
Mutta Herra painaa alas sen ylpeyden
kaikesta sen rimpuilusta huolimatta.
12Ja sinun kaupunkisi lujat ja korkeat muurit
hän kaataa maahan.
Hän raastaa ne alas maan tomuun.