Nubian lähettiläät saavat Herralta vastauksen
1Voi sinua, siipien sirinän maa,
sinä Nubian virtojen takainen maa!
2Sinä lähetät edustajasi Egyptin virtaa pitkin,
lähetät heidät ruokoveneillä vesien yli.
– Palatkaa, te nopsajalkaiset sanansaattajat!
Palatkaa kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne luo,
kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana,
oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan,
jonka maata virrat huuhtovat mukaansa.
3Maanpiirin asukkaat,
te kaikki, joilla on asuinsijanne maan päällä,
katsokaa, milloin vuorille nostetaan merkkiviiri,
kuunnelkaa, milloin torven ääni kajahtaa!
4Sillä näin on Herra minulle sanonut:
– Minä pysyn hiljaa ja katselen kaikkea asumuksestani
kuin väreilevä kuumuus kirkkaalla taivaalla
tai kuin auer elonkorjuun helteessä.
5Mutta jo ennen korjuuaikaa, kun kukat ovat kukkineet
ja raakileet ovat näkyvillä, kypsymässä rypäleiksi,
köynnösten oksat katkaistaan vesurilla
ja rehevät versot revitään irti ja heitetään pois.
6Ne jätetään lojumaan vuorten rinteille,
petolintujen ruoaksi
ja maan eläinten ravinnoksi.
Kesän yli viipyvät niiden äärellä petolintujen parvet,
ja kaikki maan eläimet elävät niiden äärellä yli talven.
7Tulee aika, jolloin Herralle Sebaotille lähettää lahjoja kookaskasvuinen ja kiiltäväihoinen kansa, kansa, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevä, jalkojaan tömistävä kansa, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa. Ja tämän kansan lahjat tuodaan paikkaan, jonka pyhittää Herran Sebaotin nimi: Siionin vuorelle.
