Raamattu 1992 (KR92)
40

401Jonkin ajan kuluttua tapahtui, että faraon, Egyptin kuninkaan, juomanlaskija ja leipuri rikkoivat herraansa vastaan. 2Silloin farao vihastui näihin kahteen hoviherraansa, ylijuomanlaskijaan ja ylileipuriin, 3ja toimitti heidät henkivartijain päällikön vartioitaviksi, samaan vankilaan jossa Joosefkin oli. 4Henkivartijain päällikkö määräsi Joosefin huolehtimaan heistä ja palvelemaan heitä. Niin he olivat jonkin aikaa vankeudessa.

Joosef selittää juomanlaskijan ja leipurin unet

5Vankilassa ollessaan Egyptin kuninkaan juomanlaskija ja leipuri näkivät molemmat samana yönä unta. Kumpikin näki eri unen, joka vaati oman selityksensä. 6Kun Joosef aamulla tuli heidän luokseen, hän tapasi heidät alakuloisina. 7Hän kysyi näiltä faraon hovimiehiltä, jotka olivat vankeina hänen kanssaan hänen isäntänsä talossa: »Miksi te näytätte tänään niin onnettomilta?» 8He vastasivat: »Olemme nähneet unta, eikä täällä ole ketään, joka selittäisi unemme.» Joosef sanoi: »Unien selitykset tulevat Jumalalta, mutta kertokaa kuitenkin unenne minulle.»

9Ylijuomanlaskija kertoi unensa Joosefille sanoen: »Näin unta, että edessäni oli viiniköynnös 10ja viiniköynnöksessä oli kolme haaraa. Tuskin se oli puhjennut lehteen, kun se jo kukki, ja rypäleet kypsyivät sen tertuissa. 11Minulla oli kädessäni faraon malja, ja minä otin rypäleitä, puristin niiden mehun faraon maljaan ja annoin maljan faraon käteen.» 12Joosef sanoi hänelle: »Tämä on unesi selitys. Nuo kolme haaraa tarkoittavat kolmea päivää. 13Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinut ja palauttaa sinut entiseen asemaasi, ja sinä saat antaa maljan faraon käteen niin kuin ennenkin, kun olit hänen juomanlaskijansa. 14Älä unohda minua, kun sinun käy hyvin, vaan tee minulle palvelus: puhu minusta faraolle ja auta minut pois tästä talosta. 15

40:15
1. Moos. 37:28
Minut on näet ryöstetty tänne heprealaisten maasta, enkä ole täälläkään tehnyt mitään pahaa. Silti minut on heitetty tähän vankityrmään.»

16Kun ylileipuri kuuli, miten hyvin Joosef selitti unen, hän sanoi: »Minun uneni oli tällainen. Minulla oli pääni päällä kolme korillista vehnäleipiä. 17Ylimmässä korissa oli kaikenlaisia leivonnaisia faraolle syötäväksi, mutta linnut söivät ne korista pääni päältä.» 18Joosef sanoi: »Tämä on unesi selitys. Nuo kolme koria tarkoittavat kolmea päivää. 19Kolmen päivän kuluttua farao ylentää sinutkin: hän ripustaa sinut hirsipuuhun, ja linnut syövät sinun lihasi.»

20Kolmantena päivänä faraolla oli syntymäpäivä, ja hän järjesti pidot koko hovinsa väelle. Hän ylensi ylijuomanlaskijan ja ylileipurin hovinsa nähden: 21hän palautti ylijuomanlaskijan entiseen asemaansa, niin että tämä sai taas antaa maljan faraon käteen, 22mutta ylileipurin hän hirtätti – juuri niin kuin Joosef oli selittänyt heidän unensa. 23Mutta ylijuomanlaskija ei muistanut Joosefia, vaan unohti hänet.

41

Joosef selittää faraon unet

411Pari vuotta myöhemmin farao näki unen. Hän seisoi Niilin rannalla. 2Yhtäkkiä Niilistä nousi seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon. 3Niiden jälkeen Niilistä nousi vielä toiset seitsemän lehmää, rumia ja laihoja, ja ne jäivät noiden toisten viereen Niilin rannalle. 4Ja rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän kaunista ja lihavaa lehmää. Siihen farao heräsi. 5Sitten hän nukahti uudestaan ja näki unta vielä toisen kerran. Samassa korressa kasvoi seitsemän paksua ja kaunista tähkää, 6mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän ohutta, itätuulen polttamaa tähkää, 7ja ne nielivät ne seitsemän paksua ja täyteläistä tähkää. Siihen farao heräsi, ja hän huomasi, että se oli ollut unta.

8

41:8
Dan. 2:1,2
Aamulla farao oli levottomalla mielellä ja kutsutti luokseen Egyptin kaikki enteidenselittäjät ja viisaat. Hän kertoi heille unensa, mutta kukaan ei osannut selittää niitä hänelle. 9Silloin ylijuomanlaskija sanoi faraolle: »Minun täytyy nyt ottaa puheeksi rikkomukseni. 10Farao oli kerran vihastunut meihin palvelijoihinsa ja pani minut ja ylileipurin vankeuteen henkivartijain päällikön taloon. 11Siellä me molemmat näimme eräänä yönä unta, ja kummankin uni vaati oman selityksensä. 12
41:12
1. Moos. 40:14,15
Vankilassa meidän kanssamme oli eräs heprealainen nuorukainen, henkivartijain päällikön orja. Me kerroimme hänelle unemme, ja hän selitti ne meille. 13Ja kävi niin kuin hän oli selittänyt: farao palautti minut entiseen asemaani, mutta leipurin hän ripusti hirsipuuhun.»

14

41:14,15
Ps. 105:20
Dan. 2:25
Silloin farao kutsutti Joosefin luokseen. Hänet haettiin kiireesti vankilasta, hänen partansa ja hiuksensa ajeltiin, ja hän sai ylleen uudet vaatteet. Sitten hän tuli faraon luo. 15Farao sanoi Joosefille: »Minä olen nähnyt unen, eikä kukaan osaa sitä selittää, mutta minulle on kerrottu, että sinä pystyt selittämään unen heti sen kuultuasi.» 16Joosef vastasi: »Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.»

17Farao kertoi Joosefille: »Minä näin unta, että seisoin Niilin rannalla. 18Silloin Niilistä nousi seitsemän lihavaa ja kaunista lehmää, ja ne jäivät syömään kaislikkoon. 19Mutta niiden jälkeen Niilistä nousi vielä seitsemän muuta lehmää, jotka olivat niin kurjia, rumia ja laihoja, etten ole sellaisia nähnyt koko Egyptin maassa. 20Nuo rumat ja laihat lehmät söivät ne seitsemän ensimmäistä, lihavaa lehmää. 21Mutta vaikka lihavat lehmät katosivat niiden suihin, ei mistään voinut huomata, että laihat olivat ahmineet ne sisäänsä, sillä ne näyttivät yhtä laihoilta ja rumilta kuin ennenkin. Siihen minä heräsin. 22Sitten näin taas unta. Seitsemän täyteläistä ja kaunista tähkää kasvoi samassa korressa. 23Mutta niiden jälkeen puhkesi esiin seitsemän kuivettunutta, ohutta ja itätuulen polttamaa tähkää. 24Ja nämä ohuet tähkät nielivät ne seitsemän kaunista tähkää. Minä olen kertonut uneni enteidenselittäjille, mutta kukaan ei osaa sanoa minulle, mitä ne merkitsevät.»

25Joosef sanoi faraolle:

»Faraon unet tarkoittavat samaa. Jumala on kertonut faraolle, mitä hän aikoo tehdä. 26Nuo seitsemän kaunista lehmää tarkoittavat seitsemää vuotta, ja ne seitsemän kaunista tähkää tarkoittavat samoin seitsemää vuotta. Molempien unien merkitys on sama. 27Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää, jotka nousivat niiden kauniiden jälkeen, merkitsevät seitsemää vuotta, ja samoin ne seitsemän tyhjää ja itätuulen polttamaa tähkää merkitsevät seitsemää nälkävuotta. 28Kun sanoin, että Jumala on näyttänyt faraolle, mitä hän aikoo tehdä, tarkoitin tätä: 29Seuraavat seitsemän vuotta ovat suuren yltäkylläisyyden aikaa koko Egyptin maassa, 30mutta niitä seuraa seitsemän niin kovaa nälkävuotta, että koko tuo yltäkylläisyys jää Egyptissä unohduksiin. Nälänhätä ulottuu yli koko maan, 31eikä ruoan runsaudesta ole maassa enää tietoakaan, sillä tuo nälänhätä tulee olemaan hyvin ankara. 32Faraon unen toistuminen taas merkitsee sitä, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja panee sen pian täytäntöön.

33»Siksi faraon tulisi nyt valita viisas ja taitava mies Egyptin käskynhaltijaksi. 34Faraon tulisi myös asettaa maahan virkamiehiä, jotka ottavat talteen viidenneksen Egyptin sadosta niinä seitsemänä viljavana vuotena. 35Heidän tulee koota noina tulevina hyvinä vuosina talteen kaikkea syötävää ja varastoida faraon valvonnassa viljaa varmaan talteen kaupunkeihin. 36Tämä vilja olkoon maassa varalla niiksi seitsemäksi nälkävuodeksi, jotka tulevat Egyptin maahan. Silloin maa ei joudu nälänhädän vuoksi perikatoon.»

37Nämä sanat miellyttivät faraota ja hänen hovinsa miehiä, 38ja farao sanoi heille: »Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!» 39Joosefille hän sanoi: »Koska Jumala on tämän kaiken sinulle ilmoittanut, ei voi olla toista niin viisasta ja taitavaa miestä kuin sinä. 40

41:40
Ps. 105:21,22
1. Makk. 2:53
Ap. t. 7:10
Sinä saat hallita minun valtakuntaani, ja koko kansani on totteleva sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua korkeammaksi.» 41Farao sanoi vielä Joosefille: »Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä.» 42
41:42
Est. 3:10,8:2
Dan. 5:7
Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, puki hänet vaatteisiin, jotka olivat hienointa pellavaa, ja ripusti hänen kaulaansa kultakäädyt. 43Hän antoi Joosefin ajaa toiseksi parhailla vaunuillaan, ja Joosefin edellä huudettiin: »Abrek!»41:43 Sana abrek merkitsee luultavasti ’antakaa tietä!’ tai ’polvillenne!’. Näin hänestä tehtiin koko Egyptin käskynhaltija. 44Ja farao sanoi Joosefille: »Minä olen farao, mutta ilman sinun lupaasi älköön kukaan koko Egyptin maassa ryhtykö mihinkään.» 45Farao antoi Joosefille nimeksi Safenat-Paneah ja antoi hänelle vaimoksi Onin41:45 Onin kaupunki tunnetaan nykyisin nimellä Heliopolis. papin Poti-Feran tyttären Asenatin. Joosefin valta ulottui yli koko Egyptin.

46Joosef oli kolmikymmenvuotias tullessaan faraon, Egyptin kuninkaan, palvelukseen. Niin Joosef lähti faraon luota ja kiersi kaikkialla Egyptissä. 47Ja maa tuotti seitsemänä yltäkylläisyyden vuotena viljaa ylen määrin. 48Näiden Egyptin seitsemän hyvän vuoden aikana Joosef keräsi kaikkea syötävää ja talletti sen kaupunkeihin. Hän varastoi kaupunkeihin kaiken viljan, jonka ympäristön pellot tuottivat. 49Hän varastoi viljaa niin suunnattomat määrät, että lopulta sitä oli kuin hiekkaa meren rannalla eikä sen määrää enää voitu mitata.

50Joosefille syntyi ennen ensimmäisen nälkävuoden tuloa kaksi poikaa. Heidän äitinsä oli Asenat, Onin papin Poti-Feran tytär. 51Esikoiselleen Joosef antoi nimeksi Manasse sanoen: »Jumala on saanut minut unohtamaan41:51 Nimi Manasse merkitsee ’hän saa unohtamaan’. kaikki vaivani ja isäni kodin.» 52Toiselle pojalleen hän antoi nimeksi Efraim sanoen: »Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi41:52 Nimi Efraim muistuttaa heprean sanaa hifra ’hän on tehnyt hedelmälliseksi’. maassa, jossa olen joutunut niin paljon kärsimään.»

53Kun Egyptin seitsemän yltäkylläisyyden vuotta olivat kuluneet, 54

41:54
Ps. 105:16
alkoi seitsemän nälkävuoden aika, kuten Joosef oli ennalta sanonut. Kato tuli kaikkiin muihinkin maihin, mutta Egyptin maassa oli tallella syötävää. 55Kun nälkä alkoi vaivata koko Egyptiä ja kansa huusi faraolta leipää, tämä sanoi egyptiläisille: »Menkää Joosefin luo ja tehkää niin kuin hän käskee.» 56Kun nälkä jo vallitsi koko maassa, Joosef avasi viljavarastot ja myi viljaa egyptiläisille. Nälänhätä oli Egyptissä ankara. 57Myös muista maista tultiin Egyptiin Joosefin luo viljaa ostamaan, sillä kaikkialla vallitsi kova nälkä.

42

Joosefin veljet tulevat Egyptiin

421

42:1,2
Ap. t. 7:11,12
Kun Jaakob kuuli, että Egyptistä sai viljaa, hän sanoi pojilleen: »Mitä te siinä vain katsotte toisianne? 2Olen kuullut, että Egyptissä on viljaa. Menkää sinne ja ostakaa meille sieltä viljaa, että pysyisimme hengissä emmekä menehtyisi.» 3Niin kymmenen Joosefin veljeä lähti ostamaan viljaa Egyptistä. 4
42:4
1. Moos. 35:18
Mutta Benjaminia, Joosefin täysveljeä, Jaakob ei päästänyt toisten mukaan, sillä hän pelkäsi, että Benjaminille voisi sattua jotakin.

5Jaakobin pojat lähtivät yhdessä muiden Egyptiin menijöiden kanssa viljaa ostamaan, sillä Kanaaninmaassa vallitsi nälänhätä. 6Joosef, joka oli Egyptin käskynhaltijana, myi viljaa kaikille ihmisille. Niin myös Joosefin veljet tulivat hänen eteensä ja lankesivat kasvoilleen maahan.

7Nähdessään veljensä Joosef tunsi heidät, mutta ei ollut tuntevinaan. Hän puhutteli heitä ankarasti ja kysyi: »Mistä te tulette?» He vastasivat: »Olemme tulleet Kanaaninmaasta tänne ruokaa ostamaan.» 8Vaikka Joosef tunsi veljensä, he eivät tunteneet häntä. 9

42:9
1. Moos. 37:8,10
Silloin Joosef muisti unet, jotka hän oli nähnyt heistä. Hän sanoi: »Vakoojia te olette! Olette vain tulleet katsomaan, mistä maahan olisi helpointa tunkeutua.» 10He vastasivat: »Emme suinkaan, herra! Me, sinun palvelijasi, olemme tulleet ostamaan ruokaa. 11Olemme kaikki saman miehen poikia, rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia.» 12Mutta Joosef sanoi: »Vielä mitä! Te olette tulleet katsomaan, mistä maahan voisi tunkeutua.» 13
42:13
1. Moos. 44:20
He sanoivat: »Meitä, sinun palvelijoitasi, on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman miehen poikia Kanaaninmaasta. Nuorin jäi isämme luo, ja yhtä ei enää ole.» 14Joosef sanoi: »Aivan kuten sanoin, vakoojia te olette. 15
42:15
1. Moos. 43:5
Ja näin teidät tutkitaan: ellei nuorin veljenne tule tänne, te ette pääse lähtemään täältä, niin totta kuin farao elää! 16Lähettäkää yksi joukostanne hakemaan veljeänne, te muut jäätte tänne vankeuteen. Sittenhän nähdään, oletteko puhuneet totta. Ellette näin tee, te olette vakoojia, niin totta kuin farao elää!» 17Ja hän heitätti heidät vankilaan kolmeksi päiväksi.

18Kolmantena päivänä Joosef sanoi heille: »Tehkää kuten sanon, niin saatte pitää henkenne, sillä minä olen Jumalaa pelkäävä mies. 19Voitte osoittaa rehellisyytenne näin: Yksi teistä jää tänne vankilaan. Te muut saatte mennä ja viedä ostamanne viljan nälkää näkeville perheillenne. 20Tuokaa sitten nuorin veljenne minun luokseni. Näin osoitatte puhuneenne totta, eikä teidän tarvitse kuolla.»

Veljet suostuivat tähän 21ja sanoivat toisilleen: »Me olemme todellakin ansainneet rangaistuksen siitä, mitä teimme veljellemme. Me näimme hänen hätänsä, kun hän rukoili meiltä armoa, mutta emme kuunnelleet häntä. Siksi me nyt olemme ahdingossa.» 22

42:22
1. Moos. 37:21,22
Ruuben sanoi heille: »Minähän kielsin teitä tekemästä pojalle pahaa, mutta te ette kuunnelleet. Nyt joudumme tilille hänen kuolemastaan.» 23Mutta he eivät tienneet, että Joosef ymmärsi heidän puheensa, sillä hän puhui heille tulkin välityksellä. 24Joosef poistui heidän luotaan ja itki. Palattuaan hän puhui vielä heidän kanssaan, otti sitten Simeonin heidän joukostaan ja vangitutti hänet heidän nähtensä.

25Joosef käski palvelijoittensa täyttää heidän säkkinsä viljalla, panna kullekin säkkiin hänen maksamansa hopean ja antaa heille evästä matkaa varten. 26He kuormasivat ostamansa viljan aasien selkään ja lähtivät kotimatkalle. 27Yöpymispaikassa yksi heistä avasi säkkinsä antaakseen viljaa aasilleen ja löysikin säkin suulta hopeansa. 28Hän sanoi veljilleen: »Minä olen saanut hopeani takaisin, se on päällimmäisenä minun säkissäni!» Silloin he katsoivat toisiaan pelästyneinä ja vavisten ja sanoivat: »Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?»

Veljekset palaavat isänsä luo

29Tultuaan isänsä Jaakobin luo Kanaaninmaahan veljekset kertoivat hänelle kaiken, mitä heille oli tapahtunut, ja sanoivat: 30»Se mies, joka on maan valtiaana, puhui meille ankarasti ja väitti meidän vakoilevan maata. 31Me sanoimme hänelle: ’Me olemme rehellistä väkeä emmekä mitään vakoojia. 32Meitä on ollut kaksitoista veljestä, kaikki saman isän poikia. Yhtä ei enää ole, ja nuorin jäi isämme luo Kanaaninmaahan.’ 33Silloin se mies, maan valtias, sanoi meille: ’Tällä tavoin minä saan tietää, oletteko rehellisiä: jättäkää yksi joukostanne luokseni, ottakaa mukaanne viljaa nälkää näkeville perheillenne 34ja menkää hakemaan tänne nuorin veljenne, niin minä uskon, ettette ole vakoojia, vaan rehellistä väkeä. Silloin annan teille takaisin tänne jäävän veljenne, ja te saatte vapaasti liikkua maassa.’»

35Kun he sitten avasivat säkkinsä, jokainen löysi säkistään oman hopeansa, ja hopean nähdessään he ja heidän isänsä pelästyivät. 36Heidän isänsä Jaakob sanoi: »Te olette vieneet minulta lapseni! Joosefia ei enää ole, Simeonia ei enää ole, ja nyt aiotte viedä vielä Benjaminin! Minun elämäni on pelkkää surkeutta!» 37Silloin Ruuben sanoi isälleen: »Saat vaikka tappaa minun kaksi poikaani, ellen tuo Benjaminia takaisin luoksesi! Anna hänet minun huostaani, minä kyllä tuon hänet sinulle takaisin.» 38Mutta Jaakob sanoi: »Minun poikani ei lähde teidän mukaanne. Hänen oma veljensä on kuollut, ja vain hän on enää jäljellä. Jos hänen käy huonosti matkalla, suru murtaa minut, ja niin te syöksette harmaapään isänne tuonelaan.»