Kreikkalainen Ester (apokr.) 9

₁Niin tuli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä, ja kuninkaan kirjeet olivat saapuneet perille. ₂Tuona päivänä juutalaisten vastustajat saivat surmansa, eikä kukaan asettunut juutalaisia vastaan, sillä heitä pelättiin. ₃Myös maakuntien ruhtinaat, maaherrat ja kuninkaan virkamiehet suhtautuivat kunnioittavasti juutalaisiin, koska he pelkäsivät Mordokaita. ₄Kuninkaan määräys oli näet tullut yleiseen tietoon, ja siitä puhuttiin kaikkialla valtakunnassa.

₆Susan kaupungissa juutalaiset surmasivat viisisataa miestä, ₇muiden mukana Farsannestainin, Delfonin, Fasgan, ₈Fardatan, Barean, Sarbahan, ₉Marmasimin, Arufaioksen, Arsaioksen ja Sabutaioksen, ₁₀kaikki juutalaisten vihollisen, bugailaisen Hamanin, Hammedatan pojan, kymmenen poikaa. He myös ryöstivät näiden omaisuuden ₁₁samana päivänä.

Kuningas sai tietää Susan kaupungissa surmattujen määrän, ₁₂ja hän sanoi Esterille: »Susan kaupungissa juutalaiset ovat tappaneet viisisataa miestä. Mitä luulet heidän tehneen muualla maassa? Mitä tahtoisit vielä pyytää? Saat kaiken mitä haluat!» ₁₃Ester sanoi kuninkaalle: »Anna juutalaisten toimia samoin vielä huomennakin ja anna ripustaa hirteen Hamanin kymmenen poikaa.» ₁₄Kuningas myöntyi pyyntöön ja luovutti Hamanin poikien ruumiit kaupungin juutalaisille hirsipuuhun ripustettaviksi. ₁₅Susan juutalaiset kokoontuivat myös adar-kuun neljäntenätoista päivänä ja tappoivat kolmesataa miestä, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet.

₁₆Myös valtakunnan muut juutalaiset kokoontuivat puolustamaan henkeään, ja he pääsivät rauhaan vihollisiltaan. Adar-kuun kolmantenatoista päivänä he surmasivat viisitoistatuhatta vihollistaan, mutta ryöstämään he eivät ryhtyneet. ₁₇Saman kuukauden neljännentoista päivän he viettivät jo rauhassa ja iloitsivat ja riemuitsivat. ₁₈Mutta Susan kaupungin juutalaiset kokoontuivat myös neljäntenätoista päivänä eivätkä viettäneet sitä rauhaisasti. Vasta viidettätoista päivää he juhlivat iloiten ja riemuiten. ₁₉Tämän vuoksi maaseudulle asettuneet juutalaiset viettävät kaikkialla maassa adar-kuun neljättätoista päivää iloisena juhlapäivänä ja lähettävät tuttavilleen herkkuja, kun taas suurkaupungeissa asuvat viettävät myös adar-kuun viidettätoista päivää ilojuhlan päivänä ja lähettävät silloin herkkuja tuttavilleen.

₂₀Mordokai laati tapahtuneesta kirjallisen selonteon ja lähetti sen kaikille kuningas Artakserkseen valtakunnan juutalaisille, niin lähelle kuin kauemmaksikin. ₂₁Hän määräsi, että näitä päiviä, adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista, tuli viettää juhlapäivinä, ₂₂sillä näinä päivinä juutalaiset pääsivät vihollisiltaan rauhaan. Adar-kuussa heidän elämänsä muuttui, heidän surunsa vaihtui iloksi ja heidän tuskansa riemuksi, ja siksi heidän tuli koko sen kuukauden ajan viettää häitä ja muita ilojuhlia ja lähettää herkkuja ystävilleen ja köyhille.

₂₃Juutalaiset omaksuivat sen tavan, josta Mordokai heille kirjoitti. He muistelivat sitä, ₂₄kuinka makedonialainen Haman, Hammedatan poika, oli ryhtynyt taisteluun heitä vastaan ja päättänyt hävittää heidät arvanheiton määräämään aikaan. ₂₅Hän oli mennyt kuninkaan luo pyytämään, että Mordokai hirtettäisiin, mutta hänen katala hankkeensa juutalaisten tuhoamiseksi olikin kääntynyt häntä itseään vastaan, ja hänet ja hänen poikansa oli hirtetty. ₂₆Tästä syystä näitä päiviä alettiin kutsua nimellä purim, joka heidän kielessään tarkoittaa arpoja, ja niinä päivinä muistellaan, millaisia kärsimyksiä Hamanin kirje aiheutti juutalaisille ja miten heidän lopulta kävi.

₂₇Näin Mordokai määräsi, ja juutalaiset ottivat omakseen tavan, jota heidän itsensä, heidän jälkeläistensä ja kaikkien heidän joukkoonsa liittyneiden tuli noudattaa. Siitä ei ollut lupa poiketa. Nämä päivät tuli pitää mielessä sukupolvesta toiseen kaikissa perhekunnissa, ja niitä tuli viettää kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa, ₂₈niin että ne ajasta aikaan säilyisivät juhlapäivinä eivätkä tulevatkaan sukupolvet unohtaisi niitä.

₂₉Kuningatar Ester, Amminadabin tytär, ja juutalainen Mordokai kirjoittivat selostuksen kaikesta, mitä olivat tehneet, ja vahvistivat uudella kirjeellä purim-juhlan vieton. ₃₀Mordokai ja kuningatar Ester antoivat tämän määräyksen omasta aloitteestaan ja omalla vastuullaan. ₃₁Esterin käsky oli oleva voimassa ikuisesti, ja se kirjoitettiin muistiin.