Kreikkalainen Ester (apokr.) 8

₁Vielä samana päivänä kuningas Artakserkses lahjoitti Esterille Hamanin, juutalaisten panettelijan, kaiken omaisuuden, ja Mordokai sai kutsun kuninkaan luo, sillä Ester oli kertonut, että Mordokai oli hänelle läheistä sukua. ₂Kuningas antoi Mordokaille sinettisormuksensa, jonka hän oli ottanut takaisin Hamanilta. Ester uskoi Hamanin omaisuuden Mordokain hoitoon.

₃Ester kääntyi nyt uudelleen kuninkaan puoleen. Hän heittäytyi kuninkaan jalkoihin ja pyysi estämään sen hankkeen, jonka Haman pahuudessaan oli pannut alulle juutalaisten tuhoamiseksi. ₄Kuningas ojensi Esteriä kohden kultavaltikkansa, ja Ester nousi, jäi seisomaan kuninkaan eteen ₅ja sanoi: »Jos suvaitset ja jos olen saavuttanut suosiosi, niin lähetä viesti ja peruuta ne luettelot, jotka Haman lähetti hävittääkseen juutalaiset kaikista maakunnistasi. ₆Kuinka voisin katsella kansaani kohtaavaa onnettomuutta, kuinka minä voisin jäädä eloon, kun sukukuntani tuhoutuu?»

₇Silloin kuningas sanoi Esterille: »Minähän olen jo lahjoittanut sinulle Hamanin koko omaisuuden, ja hänet itsensä annoin vetää hirteen, koska hän halusi tappaa juutalaiset. Mitä muuta tahdot? ₈Kirjoittakaa te nyt mielenne mukainen käsky minun nimissäni ja vahvistakaa se minun sinettisormuksellani. Sitä, mikä on kirjoitettu kuninkaan määräyksestä ja vahvistettu minun sinettisormuksellani, kaikkien on toteltava.»

₉Oli ensimmäisen kuukauden, nisan-kuun, kahdeskymmeneskolmas päivä samana vuonna. Kirjurit kutsuttiin paikalle, ja saamansa käskyn mukaisesti he ilmoittivat juutalaisille, millainen määräys lähetettiin hallintomiehille ja maakuntien ruhtinaille sataankahteenkymmeneenseitsemään maakuntaan Intiasta Etiopiaan saakka, kuhunkin maakuntaan sen omalla kielellä. ₁₀Kaikki kirjoitettiin kuninkaan nimissä ja vahvistettiin hänen sinettisormuksellaan, ja kirjeet annettiin kuriirien vietäväksi.

₁₁Juutalaiset saivat nyt luvan noudattaa kaikissa kaupungeissa omia lakejaan ja puolustaa itseään. Yhden päivän ajan he saivat tehdä vihollisilleen ja vastustajilleen niin kuin halusivat ₁₂kaikkialla kuningas Artakserkseen valtakunnassa. Se päivä oli kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmastoista päivä.

₁ Seuraavassa on sanasta sanaan se, mitä kirjeessä sanottiin:

»Suurkuningas Artakserkses tervehtii Intiasta Etiopiaan ulottuvien sadankahdenkymmenenseitsemän maakuntansa käskynhaltijoita ja kaikkia uskollisia alamaisiaan.

₂ »Monet, joille heidän hyväntekijänsä ovat eri yhteyksissä avokätisesti jakaneet kunniaa, mielivät saada yhä enemmän. ₃ Niinpä he eivät tyydy tekemään pahaa vain hallitsijansa alamaisille vaan ryhtyvät vehkeilemään jopa hyväntekijöitään vastaan, koska korkeakaan asema ei riitä heille. ₄ He katsovat, että ihmisten välinen kiitollisuus ei velvoita heitä, ja ottavat halukkaasti mallia mahtailijoista, joille hyvyys on tuntematon. Näin he jopa alkavat kuvitella, että kykenevät välttämään kaikkea alati valvovan, kaikkea pahaa vihaavan Jumalan tuomion.

₅ »Usein myös ne, jotka on asetettu toisten hallitsijoiksi, ovat joutuneet valtakunnan asioita hoitavien neuvonantajiensa johdattelemiksi ja näin tahranneet kätensä viattomien ihmisten vereen ja kietoutuneet kohtalokkaisiin onnettomuuksiin. ₆ Vilpittömässä hyväntahtoisuudessaan he ovat jääneet näiden pettureiden katalien valheiden ansaan. ₇ Tämän huomaa jo vanhoista aikakirjoista, jotka olen antanut teidän luettavaksenne, mutta vielä selvemmäksi asia käy, kun tutkitte sitä, mitä on tapahtunut omien silmienne edessä: valtakunnan hallinnon johtajat ovat eläneet jumalattomasti ja syyllistyneet väärämielisiin, arvolleen sopimattomiin tekoihin. ₈ Tästedes pidänkin huolen siitä, että valtakunnassani kaikki saavat elää rauhassa, minkäänlaisten levottomuuksien uhkaamatta. ₉ Ryhdyn kaikkiin uudistuksiin, jotka ovat tarpeen, ja eteeni tulevat asiat tutkin tarkoin ja ratkaisen niin kuin oikein ja kohtuullista on.

₁₀ »Haman, Hammedatan poika, sai hänkin hovissamme hyvän vastaanoton, vaikka on makedonialainen, täysin eri verta kuin me persialaiset ja kaukana meidän hyvyydestämme. ₁₁ Hän sai osakseen myötämieltä, jota minä osoitan jokaista kansaa kohtaan – häntä jopa julkisesti nimitettiin maan isäksi – ja kaikki kumarsivat häntä, niin kuin kuninkaan jälkeen korkeinta kumarretaan. ₁₂ Hän ei kuitenkaan ollut korkean asemansa arvoinen vaan yritti riistää minulta sekä vallan että hengen. ₁₃ Monenlaisin kavalin juonin hän pyrki tuhoamaan myös pelastajani ja uskollisen hyväntekijäni Mordokain sekä nuhteettoman Esterin, kuninkaallisen puolisoni, ja koko heidän kansansa. ₁₄ Tällaisin keinoin hän luuli voivansa riistää minulta tukijani ja nostaa persialaisten sijasta valtaan makedonialaiset.

₁₅ »Olen kuitenkin havainnut, että juutalaiset, jotka tuo roistoista pahin järjesti tuhottavaksi, eivät ole pahantekijöitä vaan elävät mitä oikeamielisimpien lakien mukaan. ₁₆ He ovat elävän Jumalan, korkeimman ja suurimman, lapsia, ja heidän Jumalansa johdattaa myös minun ja esi-isieni valtakuntaa, niin että se menestyy ja kukoistaa.

₁₇ »Älkää siis tehkö niin kuin Haman, Hammedatan poika, lähettämissään kirjeissä käskee. ₁₈ Hän, kaiken tämän aikaansaaja, riippuu surmattuna koko perheensä kanssa Susan kaupunginportilla, sillä kaikkivaltias Jumala antoi hänelle viivyttelemättä sen tuomion, jonka hän ansaitsi.

₁₉ »Asettakaa kaikkialla tämän kirjeen jäljennös julkisesti nähtäväksi ja antakaa juutalaisten elää omien lakiensa ja tapojensa mukaan. ₂₀ Teidän on myös tarjottava heille apuanne, jotta he kykenisivät puolustautumaan niitä vastaan, jotka ennalta määrättynä vainopäivänä – kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista – käyvät heidän kimppuunsa. ₂₁ Tuon tuhon päivän on kaikkivaltias Jumala muuttanut valitun kansansa ilopäiväksi. ₂₂ Viettäkää tekin tätä merkittävää päivää suurin juhlamenoin niin kuin omia juhlapäiviänne. ₂₃ Silloin se nyt ja vastedes muistuttaa minua ja uskollisia persialaisiani pelastuksestamme mutta on meitä vastaan vehkeileville tuhon merkki.

₂₄ »Jokainen kaupunki tai maakunta, joka ei toimi tämän mukaisesti, tuhotaan keihäillä ja tulella armotta maan tasalle. Siitä paikasta ei sen jälkeen ole ihmisten asuinsijaksi, ja jopa villieläimet ja linnut kaihtavat sitä ikiajat.

₁₃ »Tämän kirjeen jäljennös on pantava koko valtakunnassa kaikkien nähtäville, ja juutalaisten tulee olla valmiina taistelemaan sinä päivänä vihollisiaan vastaan.»

₁₄ Ratsumiehet lähtivät kiireesti viemään kuninkaan määräystä. Se julkaistiin myös Susan kaupungissa.

₁₅ Mordokai lähti ulos kuninkaallinen puku yllään. Hänellä oli päässään kultainen seppele ja hieno pellavainen purppuranauha, ja hänet nähdessään Susan asukkaat iloitsivat. ₁₆ Se oli juutalaisille valon ja riemun päivä. ₁₇ Joka kaupungissa ja maakunnassa, jossa kuninkaan käsky julkaistiin ja sen sisältö saatettiin ihmisten tietoon, juutalaiset iloitsivat ja riemuitsivat ja kohottelivat maljoja. Monet muihin kansoihin kuuluvat halusivat käydä juutalaisista ja ympärileikkauttivat itsensä, sillä he pelkäsivät juutalaisia.