Raamattu 1992 (KR92)
11

Elämän epävarmuus

111Lähetä leipäsi veden yli,

ajan mittaan voit saada sen takaisin.

2Talleta omaisuutesi seitsemälle, kahdeksallekin taholle –

ethän tiedä, mitä onnettomuuksia maassa vielä sattuu.

3Kun pilvet täyttyvät vedellä,

ne valavat sateen maahan,

ja kun puu kaatuu,

kaatuupa sitten etelässä tai pohjoisessa,

niille sijoilleen se jää.

4Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi,

joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

5

11:5
Saarn. 3:11
Viis. 9:16
Yhtä vähän kuin tiedät, minne tuuli kääntyy

tai miten luut rakentuvat raskaana olevan kohdussa,

yhtä vähän tiedät Jumalan teoista,

hänen, joka kaiken luo.

6Kylvä siemenesi aamulla

äläkä lepuuta kättäsi illan tullen –

ethän tiedä, kummalla kerralla onnistut paremmin

vai onnistutko kenties molemmilla.

Nuoruus ja vanhuus

7Suloinen on valo,

silmät iloitsevat nähdessään auringon.

8

11:8
Saarn. 1:2+
Jos ihminen elää monia vuosia,

hän iloitkoon niistä kaikista,

mutta hänen on hyvä muistaa,

että pimeitäkin päiviä tulee paljon.

Kaikki, mikä häntä kohtaa, on turhuutta.

9

11:9
Saarn. 12:14
Iloitse varhaisista vuosistasi, nuorukainen,

nauti nuoruutesi päivistä!

Seuraa sydämesi teitä ja silmiesi haluja,

mutta muista, että Jumala vaatii sinut kaikesta tuomiolle.

10Karkota suru sydämestäsi

ja torju kärsimys ruumiistasi –

silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.