1Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,
2ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevät
ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
3Silloin talon vartijat vapisevat,
soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet,
ovat jouten.
Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
4kadun kaksoisportit suljetaan,
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.
5Silloin myös pelätään mäkiä
ja tie on täynnä kauhuja.
Mantelipuu kukkii
ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen
ja kapriksen nuput puhkeavat,
mutta ihminen menee iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.
6Muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennen kuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
7Tomu palaa maahan, josta se on tullut.
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
8Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,
kaikki on turhuutta.
Loppusanat
9Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja. 10Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja. 11Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.
12Ja vielä:
Poikani, paina varoitus mieleesi.
Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,
ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.
13Tässä on lopputulos
kaikesta, mitä nyt on kuultu:
pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.
Tämä koskee jokaista ihmistä.
14Jumala vaatii tuomiolle
kaikista salatuistakin teoista,
niin hyvistä kuin pahoista.
