1»Siksi Herra teki niin kuin oli uhannut tehdä meille ja meidän tuomareillemme, jotka hallitsivat Israelia, meidän kuninkaillemme ja ruhtinaillemme ja koko Israelin ja Juudan kansalle. 2Koskaan ei koko taivaan alla ole tapahtunut sellaista mitä hän teki Jerusalemissa. Kävi niin kuin Mooseksen laissa sanotaan: 3he joutuvat syömään omien poikiensa ja tyttäriensä lihaa. 4Hän antoi meidän kansamme kaikkien naapurikansojen valtaan, hän hajotti meidät ympärillä oleviin maihin ja pani kaikki pilkkaamaan ja karttamaan meitä. 5Meidän tiemme vei alaspäin, ei ylöspäin, sillä me olimme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, kun emme kuunnelleet häntä.
6»Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta me ja meidän isämme kannamme häpeää tänäkin päivänä. 7Kaikki ne onnettomuudet, joilla Herra meitä uhkasi, ovat tulleet meidän osaksemme. 8Me emme ole rukoilleet, että Herra johdattaisi meidät kaikki pois pahan sydämemme aikeista. 9Siksi Herra piti onnettomuuksia valmiina ja antoi niiden kohdata meitä, ja minkä osan hän meille määräsi, sen hän määräsi oikeudenmukaisesti. 10Mehän emme kuunnelleet häntä emmekä eläneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.
Kansa rukoilee armoa
11»Herra, Israelin Jumala! Väkevällä kädelläsi, ihmeillä ja tunnusmerkeillä, suurilla teoillasi ja kohotetun kätesi voimalla sinä toit kansasi Egyptistä ja loit nimellesi maineen, joka on kestänyt tähän päivään asti. 12Herra, meidän Jumalamme! Me olemme tehneet syntiä, olemme eläneet jumalattomasti, olemme rikkoneet kaikkia sinun oikeamielisiä säännöksiäsi. 13Käännä suuttumuksesi meistä pois. Meitä on vain harvoja jäljellä niissä maissa, joiden kansojen keskelle sinä meidät hajotit.
14»Herra, kuule rukouksemme ja pyyntömme! Vapauta meidät itsesi tähden ja anna meidän päästä niiden suosioon, jotka toivat meidät tänne pakkosiirtolaisiksi. 15Anna koko maailman tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja että olet ottanut nimiisi Israelin ja hänen sukunsa.
16»Herra, katso alas pyhästä asunnostasi! Muista meitä! Kallista korvasi meidän puoleemme, Herra, kuuntele meitä! 17Avaa silmäsi ja katso meihin! Ketkä sinua kunnioittavat, ketkä kiittävät Herran oikeamielisyyttä? Tuonelan asukkaatko, nuo, joiden ruumiista on elämän henki otettu pois? 18Ei, sinua kunnioittavat ja sinun oikeamielisyyttäsi kiittävät murheen murtamat, voimattomat ja köyryyn painuneet ihmiset, jotka kulkevat nälissään ja sammunein silmin.
19»Herra, meidän Jumalamme! Emme me vetoa isiemme emmekä kuninkaidemme oikeamielisiin tekoihin, kun tulemme eteesi ja pyydämme, että armahtaisit meidät. 20Sinähän olet jo suunnannut meihin vihasi ja kiivautesi, niin kuin profeetat, sinun palvelijasi, ennustivat. Heidän suullaan sinä sanoit: 21’Näin sanoo Herra: Taivuttakaa niskanne Babylonian kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä. Kun niin teette, voitte jäädä maahan, jonka minä isillenne annoin. 22Jos te ette tottele minua ettekä palvele Babylonian kuningasta, 23minä vaiennan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta ilon ja riemun huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Koko maasta tulee autio ja asumaton.’
24»Me emme olleet sinulle kuuliaisia emmekä palvelleet Babylonian kuningasta. Niinpä sinä toteutit sen, mistä olit pannut palvelijasi profeetat meitä varoittamaan: kuninkaidemme ja isiemme luut kaivettiin haudoistaan, 25ja nyt ne lojuvat hajallaan päivän paahteessa ja yön kylmyydessä. Nuo ihmiset kuolivat pahoihin vaivoihin ja nälkään, heitä kaatui miekkaan ja tauteihin. 26Oman asuinsijasikin, joka oli nimellesi omistettu, sinä saatoit siihen tilaan, jossa se nyt on, ja tämän sinä teit Israelin ja Juudan heimojen pahuuden tähden.
Kääntymys tuo pelastuksen
27»Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, osoitit suuren laupeutesi ja armahtavaisuutesi 28silloin, kun puhuit meille palvelijasi Mooseksen suulla. Tuona päivänä, jona käskit hänen kirjoittaa lakisi Israelin kansalle, sinä sanoit meille:
29»’Jos te ette kuuntele minua, tämä suuri, kohiseva ihmisjoukko käy vähiin niissä maissa, joiden kansojen sekaan minä heidät sirotan. 30Minä tiedän, etteivät he kuuntele minua, sillä he ovat uppiniskainen kansa. Mutta siellä, minne heidät siirretään, he muuttuvat mieleltään 31ja ymmärtävät, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Minä annan heille kuuliaisen sydämen ja kuulevat korvat, 32ja he ylistävät minua siellä, minne heidät on viety. He muistavat minun nimeni 33ja luopuvat niskoittelustaan ja pahoista teoistaan muistaessaan, miten kävi heidän isilleen, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan.
34»’Silloin minä tuon heidät takaisin maahan, jonka valalla vannoen lupasin heidän isilleen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, ja he ottavat sen hallintaansa. Minä teen heistä suuren kansan, eikä heidän määränsä enää vähene, 35ja minä solmin heidän kanssaan ikuisen liiton: minä olen oleva heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani. Koskaan en enää vie kansaani Israelia siitä maasta, jonka olen heille antanut.’»
