Baruk (apokr.) 1

₁Nämä sanat kirjoitti Baruk, Nerian poika; Neria oli Mahsejan poika, tämä Sidkian, tämä Hasadjan, tämä Hilkian. Baruk kirjoitti tämän Babyloniassa ₂viidentenä vuotena , kuukauden seitsemäntenä päivänä, samana vuoden päivänä, jona kaldealaiset olivat vallanneet Jerusalemin ja polttaneet sen maan tasalle.

₃Baruk luki tämän kirjan Juudan kuninkaalle Jekonjalle , Jojakimin pojalle, ja kaikille, jotka tulivat kuuntelemaan häntä, ₄kansan johtomiehille, kuninkaan pojille, vanhimmille ja koko kansalle, pienille ja suurille, kaikille jotka asuivat Babyloniassa Sudjoen varrella. ₅He itkivät ja paastosivat ja rukoilivat Herraa, ₆ja jokainen antoi yhteiseen lahjaan hopearahoja varojensa mukaan. ₇Rahat lähetettiin Jerusalemiin pappi Jojakimille, joka oli Hilkian poika ja Sallumin pojanpoika, sekä muille papeille ja kaikille niille, jotka olivat Jojakimin kanssa Jerusalemissa. ₈Vähän aikaisemmin, sivan-kuun kymmenentenä päivänä, Baruk oli jo ottanut vastaan Herran temppelistä pois viedyt hopea-astiat, jotka oli määrä palauttaa Juudaan. Nämä astiat oli Juudan kuningas Sidkia, Josian poika, valmistuttanut ₉sen jälkeen, kun Babylonian kuningas Nebukadnessar oli vienyt Jerusalemista Jekonjan, maan ruhtinaat ja muut sotavankinsa, niin ylimykset kuin tavallisen kansan, ja kuljettanut heidät Babyloniaan.

₁₀He kirjoittivat maanmiehilleen näin:

»Lähetämme teille tämän rahasumman. Ostakaa rahoilla polttouhriin ja syntiuhriin tarvittavat eläimet ja suitsukkeet ja valmistakaa ruokauhri. Tuokaa antinne Herran, meidän Jumalamme, alttarille ₁₁ja rukoilkaa, että Babylonian kuningas Nebukadnessar ja hänen poikansa Belsassar saisivat elää yhtä kauan kuin taivas on maan yllä. ₁₂Tehkää niin, jotta Herra antaisi meille voimaa ja toivoa ja saisimme elää Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen poikansa Belsassarin suojeluksessa, palvella heitä pitkään ja ansaita heidän suosionsa. ₁₃Rukoilkaa meidänkin puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, sillä me olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan eikä hänen vihansa ja vimmansa ole vieläkään lauhtunut. ₁₄Lukekaa aina muistopäivänä ja muissa vuotuisissa juhlissanne Herran pyhäkössä ääneen tämä kirjoitus, jonka teille lähetämme.

₁₅»Sanokaa silloin näin:

»Herra, meidän Jumalamme, on oikeamielinen, mutta meidän kasvojamme varjostaa häpeä tänäkin päivänä. Kaikki me kannamme tätä häpeää: koko Juudan heimo ja Jerusalemin väki, ₁₆kaikki kansamme kuninkaat ja ruhtinaat, papit, profeetat ja esi-isämme. ₁₇Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan ₁₈ja jättäneet hänen käskynsä noudattamatta. Emme ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä ole vaeltaneet niiden säännösten mukaan, jotka hän antoi meidän seurattavaksemme.

₁₉»Siitä päivästä lähtien, kun Herra toi isämme Egyptistä, olemme tähän päivään asti olleet tottelemattomia Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan emmekä ole välittäneet kuunnella häntä. ₂₀Siksi yllämme on kirous ja elämme onnettomissa oloissa. Sinä päivänä, jona Herra toi isämme Egyptistä antaakseen heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, hän käski palvelijansa Mooseksen uhata heitä tällä kirouksella. ₂₁Emme kuitenkaan ole kuunnelleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, kun hän on lähettänyt profeettoja varoittamaan meitä. ₂₂Kaikki me olemme seuranneet pahaa sydäntämme, palvelleet vieraita jumalia ja tehneet sitä, mikä on Herran silmissä väärää.