Nälänhätä ja Saulin jälkeläisten kuolema
1Daavidin aikana oli nälänhätä, jota kesti kolme vuotta. Daavid kääntyi silloin Herran puoleen, ja Herra sanoi: »Saulin ja hänen sukunsa yllä on verivelka, koska hän on surmannut gibeonilaisia.» 2Gibeonilaiset eivät olleet israelilaisia vaan maahan jääneitä amorilaisia. Israelilaiset olivat vannoneet säästävänsä heidät, mutta Saul, joka ajoi kiihkeästi Israelin ja Juudan etuja, oli yrittänyt tuhota heidät. Kuningas kutsui nyt gibeonilaiset luokseen 3ja kysyi heiltä: »Mitä minä voin tehdä hyväksenne? Miten voin sovittaa tämän asian, niin että te saattaisitte jälleen toivottaa siunausta Herran omalle kansalle?»
4Gibeonilaiset vastasivat: »Meidän ja Saulin suvun kesken ei ole kysymys hopeasta eikä kullasta, eikä meillä myöskään ole oikeutta surmata ketään israelilaista.» Daavid sanoi: »Teen hyväksenne mitä vain pyydätte.» 5He vastasivat kuninkaalle: »Tuo mies tahtoi tehdä meistä lopun ja aikoi hävittää meidät tyystin koko Israelista. 6Annettakoon meille seitsemän hänen jälkeläistään, niin teloitamme heidät Herran lepyttämiseksi Gibeassa, hänen valittunsa Saulin kaupungissa.» Daavid sanoi: »Minä annan heidät teille.»
7Sen valan vuoksi, jonka Daavid ja Saulin poika Jonatan olivat keskenään Herran nimeen vannoneet, kuningas säästi Jonatanin pojan Mefibosetin, Saulin pojanpojan. 8Hän otti kaksi Aijan tyttären Rispan poikaa, Armonin ja Mefibosetin, jotka tämä oli synnyttänyt Saulille, sekä viisi Saulin tyttären Merabin poikaa, jotka tämä oli synnyttänyt meholalaiselle Adrielille, Barsillain pojalle. 9Heidät hän antoi gibeonilaisten käsiin, ja nämä teloittivat heidät vuorella Herran edessä. Näin he kuolivat kaikki yhdessä. Heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohranleikkuun alkaessa.
10Rispa, Aijan tytär, otti säkkikankaan ja levitti sen makuusijakseen vuorelle. Hän pysyi siellä elonkorjuun alusta syyssateiden tuloon asti ja vartioi ruumiita, niin etteivät päivällä taivaan linnut eivätkä yöllä pedot päässeet niiden kimppuun. 11Kun Daavid sai tietää, mitä Saulin sivuvaimo Rispa, Aijan tytär, oli tehnyt, 12hän haki Gileadin Jabesista pois Saulin ja Jonatanin luut; kaupungin miehet olivat salaa tuoneet sinne heidän ruumiinsa Bet-Seanin torilta, jonne filistealaiset olivat ripustaneet ne voitettuaan Saulin Gilboanvuorella. 13Daavid toi sieltä Saulin ja hänen poikansa Jonatanin luut. Myös teloitettujen jäännökset koottiin 14ja haudattiin yhdessä Saulin ja Jonatanin luitten kanssa Benjaminin alueelle Selaan, Saulin isän Kisin hautaan. Kun kaikki kuninkaan määräykset oli pantu täytäntöön, Jumala kuuli kansan rukoukset.
Daavidin soturien urotöitä
15Filistealaisten ja israelilaisten välille syttyi jälleen sota, ja Daavid lähti miehineen filistealaisia vastaan. Taistelun kestäessä Daavid väsyi, 16ja Jisbi-Benob, Rafan jälkeläinen, jolla oli kolmensadan sekelin painoinen pronssipeitsi ja vyöllä uusi miekka, aikoi lyödä hänet hengiltä. 17Mutta Abisai, Serujan poika, tuli Daavidin avuksi ja surmasi filistealaisen. Silloin miehet vannottivat Daavidia sanoen: »Sinä et saa enää lähteä kanssamme sotaan, jotta Israelin lamppu ei sammuisi sinun mukanasi.»
18Sen jälkeen syntyi Gobissa filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Safin, Rafan jälkeläisen. 19Ja jälleen syntyi Gobissa taistelu filistealaisten kanssa, ja betlehemiläinen Elhanan, Jairin poika, surmasi gatilaisen Goljatin, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki. 20Ja jälleen syntyi Gatissa taistelu. Siellä oli jättiläiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin oli Rafan jälkeläisiä. 21Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. 22Näin nämä neljä gatilaista Rafan jälkeläistä kaatuivat Daavidin ja hänen miestensä lyöminä.
