2. Samuelin kirja 18

₁Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille. ₂Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: »Minäkin lähden teidän mukaanne.» ₃Mutta miehet vastasivat: »Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin.» ₄Kuningas sanoi heille: »Minä teen niin kuin tahdotte.» Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina. ₅Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: »Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa.» Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen.

₆Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu. ₇Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä. ₈Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

₉Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan. ₁₀Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: »Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.» ₁₁Joab vastasi sanantuojalle: »Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen sekeliä hopeaa ja vyön.» ₁₂Mies sanoi: »Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat sekeliä hopeaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan. Kuulimmehan me, kuinka kuningas antoi sinulle ja Abisaille ja Ittaille käskyn: ’Pitäkää minun vuokseni huolta siitä pojasta.’ ₁₃Sellainen teko olisi ollut petos kuningasta kohtaan. Se ei olisi kumminkaan jäänyt häneltä salaan, ja sinä olisit kyllä pysytellyt syrjässä koko asiasta.» ₁₄Joab sanoi: »Minä en haaskaa enää aikaa sinun kanssasi!» Hän otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa. ₁₅Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympäröi Absalomin, ja he löivät hänet hengiltä.

₁₆Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin. ₁₇He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

₁₈Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: »Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston.» Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi.

₁₉Ahimaas, Sadokin poika, sanoi: »Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herran tuomio on vapauttanut hänet vihollisista.» ₂₀Mutta Joab vastasi: »Tänään sinä et voi olla mikään ilosanoman viejä. Joskus toiste saat viedä ilosanoman, mutta et tänään, koska kuninkaan poika on kuollut.» ₂₁Sitten Joab sanoi eräälle nubialaiselle: »Mene sinä ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.» Nubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan. ₂₂Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään.» Joab sanoi: »Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa.» ₂₃Ahimaas jatkoi: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen.» Silloin Joab sanoi: »Juokse sitten!» Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä ja pääsi nubialaisen edelle.

₂₄Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen. ₂₅Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: »Jos mies on yksin, hän tuo hyviä tietoja.» Miehen tullessa lähemmäs ₂₆tähystäjä huomasi toisenkin juoksijan ja huusi porttikäytävään: »Tuolla juoksee toinenkin mies yksinään tännepäin.» Kuningas sanoi: »Hänkin tuo hyviä tietoja.» ₂₇Tähystäjä sanoi: »Ensimmäinen näyttää minusta juoksevan niin kuin Ahimaas, Sadokin poika.» Kuningas sanoi: »Hän on hyvä mies, hän tuo varmasti hyviä uutisia.»

₂₈Tultuaan lähelle Ahimaas huusi: »Rauhaa sinulle!» Hän heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi! Hän on nyt luovuttanut käsiisi ne miehet, jotka nousivat herraani ja kuningastani vastaan.» ₂₉Kuningas kysyi: »Onko Absalom turvassa?» Ahimaas vastasi: »Näin, että siellä oli suuri hälinä silloin kun kuninkaan palvelija Joab lähetti minut matkaan, mutta en tiedä mitä se merkitsi.» ₃₀Kuningas sanoi: »Jää tähän lähelle odottamaan.» Ahimaas astui syrjään ja jäi odottamaan. ₃₁Sitten nubialainen saapui ja sanoi: »Kuulkoon herrani ja kuninkaani ilosanoman: Herran tuomio on tänään vapauttanut sinut kaikista niistä, jotka nousivat sinua vastaan.» ₃₂Kuningas kysyi nubialaiselta: »Onko Absalom turvassa?» Nubialainen vastasi: »Käyköön kaikille herrani ja kuninkaani vihollisille ja vastustajille, niin kuin hänelle kävi!»