Raamattu 1992 (KR92)
17

Husai harhauttaa neuvoillaan Absalomia

171Ahitofel sanoi Absalomille: »Sinun sijassasi ottaisin kaksitoistatuhatta valiomiestä ja lähtisin vielä tänä yönä ajamaan takaa Daavidia. 2Silloin pääsisin yllättämään kuninkaan, kun hän on väsynyt ja voimaton. Hän joutuisi kauhun valtaan, ja kun hänen väkensä pakenisi, surmaisin ainoastaan kuninkaan itsensä. 3Sitten saisin kansan palaamaan sinun luoksesi niin kuin nuori vaimo tulee miehensä luo. Sinähän tavoittelet vain yhden miehen henkeä; koko muu väki saa olla rauhassa.» 4Absalom ja Israelin vanhimmat pitivät suunnitelmaa hyvänä. 5

17:5
2. Sam. 16:16
Absalom sanoi kuitenkin: »Kutsukaa tänne myös arkilainen Husai, niin että kuulemme, mitä sanottavaa hänellä on.»

6Husai tuli Absalomin luo, ja Absalom sanoi hänelle: »Ahitofel teki tällaisen ehdotuksen. Noudatammeko hänen neuvoaan vai emme? Mitä sanot?»

7Husai sanoi Absalomille: »Tällä kertaa ei Ahitofelin neuvo ole hyvä.» 8Hän jatkoi:

»Niin kuin tiedät, isäsi ja hänen soturinsa ovat rohkeita miehiä ja hurjia kuin erämaan karhu, jolta on ryöstetty pennut. Isäsi on myös kokenut sotilas eikä yövy samassa paikassa kuin muu väki. 9Nyt hän on varmasti kätkeytynyt johonkin kallionkoloon tai muuhun piilopaikkaan. Ja jos sinulta heti alussa kaatuu miehiä, ihmiset sanovat sen kuullessaan: ’Kauhea isku on kohdannut Absalomin kannattajia.’ 10Silloin urheimmankin miehen rohkeus pettää, vaikka hänellä olisi leijonan sydän. Tietäähän koko Israel, millainen soturi isäsi on ja kuinka urheita ovat hänen miehensä.

11

17:11
Tuom. 20:11. Moos. 22:17+
»Minä annan siis tämän neuvon: kokoontukoon sinun luoksesi koko Israel Danista Beersebaan saakka, yhtä monilukuisena kuin hiekkajyväset meren rannalla, ja lähde sinä itsekin mukaan taisteluun. 12Kun tavoitamme hänet, missä hän sitten onkin, peitämme hänet allemme niin kuin kaste lankeaa maahan, eikä hän itse eikä yksikään hänen miehistään jää henkiin. 13Jos hän vetäytyy johonkin kaupunkiin, koko Israel tulee sinne köydet mukanaan ja me kiskaisemme kaupungin alas laaksoon, niin ettei siitä jää jäljelle kivensiruakaan.»

14

17:14
2. Sam. 15:34
Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: »Arkilaisen Husain neuvo on parempi kuin Ahitofelin.» Herra oli näet päättänyt tehdä tyhjäksi Ahitofelin hyvän neuvon saattaakseen Absalomin tuhoon.

Daavid saa varoituksen ja pakenee

15Husai kertoi papeille, Sadokille ja Abjatarille, miten Ahitofel oli neuvonut Absalomia ja Israelin vanhimpia ja millaisen neuvon hän itse oli antanut. Sitten hän sanoi: 16»Lähettäkää nyt kiireesti Daavidille tällainen viesti: ’Älä jää yöksi autiomaahan vaan mene heti Jordanin yli.’ Muuten kuningas ja hänen väkensä joutuvat surman suuhun.»

17

17:17
2. Sam. 15:27Joos. 15:7+
Jonatan ja Ahimaas olivat asettuneet Rogelin lähteelle. Eräs palvelustyttö kävi tuomassa heille tietoja, ja heidän piti viedä ne edelleen kuningas Daavidille. Itse he eivät uskaltaneet näyttäytyä kaupungissa. 18Mutta muuan poika näki heidät ja meni kertomaan Absalomille. Silloin he lähtivät molemmat kiireesti matkaan ja menivät Bahurimiin erään miehen talolle. Pihalla oli kaivo, ja he laskeutuivat siihen. 19
17:19
Joos. 2:6
Talon emäntä pani kaivon päälle peitteen ja levitti sille jyviä, niin ettei kaivoa voinut huomata. 20Absalomin miehet tulivat taloon vaimon luo ja kysyivät: »Missä Ahimaas ja Jonatan ovat?» Vaimo vastasi: »He menivät tuonne veden suuntaan.» Miehet etsivät, mutta eivät löytäneet ja palasivat Jerusalemiin. 21Heidän mentyään Jonatan ja Ahimaas nousivat kaivosta ja menivät ilmoittamaan viestinsä kuningas Daavidille. He kehottivat häntä lähtemään liikkeelle ja menemään kiireesti virran yli sekä kertoivat, millaisen neuvon Ahitofel oli antanut hänen tuhokseen.

22Daavid lähti koko väkensä kanssa liikkeelle, ja he menivät Jordanin yli. Aamunkoitteessa olivat kaikki viimeistä myöten ylittäneet Jordanin.

23Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoaan noudatettu, hän satuloi aasin ja palasi kotiin omaan kaupunkiinsa. Annettuaan määräykset talonsa asioista hän hirttäytyi. Näin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

24Daavid oli jo saapunut Mahanaimiin, kun Absalom ja israelilaiset ylittivät Jordanin. 25

17:25
2. Sam. 19:14
1. Aik. 2:16,17
Absalom oli asettanut Joabin sijaan sotaväen päälliköksi Amasan, jonka isä oli ismaelilainen Jitra ja äiti Abigail, Nahasin tytär, Joabin äidin Serujan sisar. 26Israelilaiset ja Absalom leiriytyivät Gileadin alueelle.

27

17:27
2. Sam. 9:4,19:32–40
1. Kun. 2:7
Kun Daavid saapui Mahanaimiin, hänen luokseen tulivat Nahasin poika Sobi ammonilaisten Rabbasta, Ammielin poika Makir Lo-Dabarista ja gileadilainen Barsillai Rogelimista. 28He toivat hänelle ja hänen väelleen vuoteita, vateja ja saviastioita sekä ruoaksi vehnää, ohraa, jauhoja, paahdettuja jyviä, papuja ja virnoja, 29hunajaa, voita, juustoja ja lampaita. He näet ajattelivat: »Väki on varmasti väsynyt autiomaassa ja on nyt nälissään ja janoissaan.»

18

Absalomin tappio ja kuolema

181Daavid järjesti sotaväkensä ja asetti päälliköt tuhannen miehen ja sadan miehen joukoille. 2

18:2
2. Sam. 15:19
Hän lähetti väen liikkeelle; yhtä kolmasosaa johti Joab, toista Abisai, Serujan poika ja Joabin veli, ja kolmatta gatilainen Ittai. Kuningas sanoi sotilailleen: »Minäkin lähden teidän mukaanne.» 3
18:3
2. Sam. 21:17
Mutta miehet vastasivat: »Älä lähde! Jos me muut joudumme pakenemaan, sillä ei ole väliä, ja vaikka meistä kaatuisi puolet, silläkään ei olisi väliä. Mutta sinä vastaat kymmentätuhatta meikäläistä. Siksi on parempi, että jäät kaupunkiin. Ehkä voit auttaa meitä täältä käsin.» 4Kuningas sanoi heille: »Minä teen niin kuin tahdotte.» Hän jäi seisomaan portin viereen, ja joukot lähtivät marssimaan kaupungista sadan ja tuhannen miehen osastoina. 5Mutta Joabille, Abisaille ja Ittaille kuningas antoi käskyn: »Kohdelkaa minun vuokseni varoen sitä poikaa.» Koko sotaväki kuuli, että kuningas antoi päälliköilleen tämän Absalomia koskevan määräyksen.

6Sotaväki lähti kaupungista israelilaisia vastaan, ja Efraimin metsässä syntyi taistelu. 7Daavidin miehet löivät siellä israelilaiset, ja mieshukka oli tuona päivänä suuri, kaksikymmentätuhatta miestä. 8Taistelu levisi koko seudulle, ja metsä nieli sinä päivänä enemmän väkeä kuin miekka.

9Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan. 10Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: »Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.» 11Joab vastasi sanantuojalle: »Näitkö? Miksi et lyönyt häntä hengiltä? Olisit saanut minulta kymmenen sekeliä hopeaa ja vyön.» 12Mies sanoi: »Vaikka käsiini punnittaisiin tuhat sekeliä hopeaa, en ojentaisi kättäni kuninkaan poikaa vastaan. Kuulimmehan me, kuinka kuningas antoi sinulle ja Abisaille ja Ittaille käskyn: ’Pitäkää minun vuokseni huolta siitä pojasta.’ 13Sellainen teko olisi ollut petos kuningasta kohtaan. Se ei olisi kumminkaan jäänyt häneltä salaan, ja sinä olisit kyllä pysytellyt syrjässä koko asiasta.» 14Joab sanoi: »Minä en haaskaa enää aikaa sinun kanssasi!» Hän otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa. 15Kymmenen Joabin aseenkantajaa ympäröi Absalomin, ja he löivät hänet hengiltä.

16Joab puhalsi torveen pysäyttääkseen sotilaansa, ja sotilaat lopettivat israelilaisten takaa-ajon ja tulivat takaisin. 17

18:17
Joos. 7:26,8:29
He ottivat Absalomin ruumiin, viskasivat sen metsässä suureen kuoppaan ja kasasivat sen päälle valtavan kiviröykkiön. Mutta israelilaiset pakenivat kukin kotiinsa.

18

18:18
1. Moos. 14:172. Sam. 14:27
Absalom oli eläessään pystyttänyt itselleen Kuninkaanlaaksoon muistomerkin. Hän oli näet sanonut: »Minulla ei ole poikaa, joka säilyttäisi nimeni muiston.» Muistomerkille hän antoi oman nimensä, ja sitä kutsutaan vielä tänäkin päivänä Absalomin patsaaksi.

Daavid saa tiedon Absalomin kuolemasta

19Ahimaas, Sadokin poika, sanoi: »Minä juoksen kertomaan kuninkaalle sen ilosanoman, että Herran tuomio on vapauttanut hänet vihollisista.» 20Mutta Joab vastasi: »Tänään sinä et voi olla mikään ilosanoman viejä. Joskus toiste saat viedä ilosanoman, mutta et tänään, koska kuninkaan poika on kuollut.» 21Sitten Joab sanoi eräälle nubialaiselle: »Mene sinä ja kerro kuninkaalle, mitä olet nähnyt.» Nubialainen kumartui maahan Joabin eteen ja lähti sitten juoksemaan. 22Mutta Ahimaas, Sadokin poika, sanoi uudelleen Joabille: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen nubialaisen perään.» Joab sanoi: »Miksi sinä juoksisit, poikani? Et sinä ilosanomastasi mitään palkkiota saa.» 23Ahimaas jatkoi: »Kävi kuinka kävi, minä juoksen.» Silloin Joab sanoi: »Juokse sitten!» Ja Ahimaas lähti juoksemaan Alangon tietä18:23 Alangon tie oli ilmeisesti Jordanin laaksossa kulkeva pitempi mutta helppokulkuisempi reitti. ja pääsi nubialaisen edelle.

24Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen. 25Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: »Jos mies on yksin, hän tuo hyviä tietoja.» Miehen tullessa lähemmäs 26tähystäjä huomasi toisenkin juoksijan ja huusi porttikäytävään: »Tuolla juoksee toinenkin mies yksinään tännepäin.» Kuningas sanoi: »Hänkin tuo hyviä tietoja.» 27Tähystäjä sanoi: »Ensimmäinen näyttää minusta juoksevan niin kuin Ahimaas, Sadokin poika.» Kuningas sanoi: »Hän on hyvä mies, hän tuo varmasti hyviä uutisia.»

28Tultuaan lähelle Ahimaas huusi: »Rauhaa sinulle!» Hän heittäytyi maahan kuninkaan eteen ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi! Hän on nyt luovuttanut käsiisi ne miehet, jotka nousivat herraani ja kuningastani vastaan.» 29Kuningas kysyi: »Onko Absalom turvassa?» Ahimaas vastasi: »Näin, että siellä oli suuri hälinä silloin kun kuninkaan palvelija Joab lähetti minut matkaan, mutta en tiedä mitä se merkitsi.» 30Kuningas sanoi: »Jää tähän lähelle odottamaan.» Ahimaas astui syrjään ja jäi odottamaan. 31Sitten nubialainen saapui ja sanoi: »Kuulkoon herrani ja kuninkaani ilosanoman: Herran tuomio on tänään vapauttanut sinut kaikista niistä, jotka nousivat sinua vastaan.» 32Kuningas kysyi nubialaiselta: »Onko Absalom turvassa?» Nubialainen vastasi: »Käyköön kaikille herrani ja kuninkaani vihollisille ja vastustajille, niin kuin hänelle kävi!»

19

191Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: »Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!»

Joab moittii Daavidia

2Joabille kerrottiin: »Kuningas vain itkee ja suree Absalomia.» 3Sotaväen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa. 4Miehet palasivat sinä päivänä kaupunkiin vähin äänin niin kuin taistelusta paennut joukko, joka häpeissään tulee takaisin. 5Kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi suureen ääneen: »Poikani Absalom, Absalom, poikani, poikani!»

6Silloin Joab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: »Sinä olet nyt loukannut miehiäsi, jotka ovat tänään pelastaneet sinun henkesi ja myös poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen. 7Sinä rakastat vihamiehiäsi ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua! Olet tänään osoittanut, etteivät päällikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitään. Tänään olen nähnyt, että jos me kaikki olisimme kaatuneet mutta Absalom olisi jäänyt henkiin, mielestäsi kaikki olisi ollut kohdallaan. 8Nouse nyt! Mene ulos ja kiitä miehiäsi. Minä vannon Herran kautta, että ellet mene, tänä yönä kaikki miehesi jättävät sinut. Se olisi pahin onnettomuus, minkä olet eläessäsi kokenut.» 9Silloin kuningas nousi ja asettui istumaan porttikäytävään. Kansalle ilmoitettiin: »Nyt kuningas istuu portilla», ja kaikki saapuivat kuninkaan luo.

Daavid lähtee takaisin Jerusalemiin

Israelilaiset olivat paenneet kukin kotiinsa. 10Israelin heimojen miehet alkoivat nyt syytellä toisiaan ja puhua: »Kuningas Daavid pelasti meidät vihollistemme käsistä, hän vapautti meidät filistealaisten vallasta, ja nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin tieltä. 11Ja Absalom, jonka me voitelimme hallitsijaksemme, on saanut surmansa taistelussa. Miksi te ette tee mitään hakeaksenne kuninkaan takaisin?» Nämä israelilaisten puheet tulivat kuninkaan tietoon.

12Silloin Daavid lähetti papeille, Sadokille ja Abjatarille, tällaisen viestin: »Puhukaa Juudan vanhimmille näin: ’Olen kuullut, mitä israelilaiset suunnittelevat. Aiotteko te olla viimeiset tuomaan minut takaisin palatsiini? 13

19:13
2. Sam. 5:1
Te olette veljiäni, samaa lihaa ja verta kuin minä. Tekö olisitte viimeiset tuomaan kuninkaan takaisin?’ 14
19:14
2. Sam. 17:25
1. Aik. 2:16,17
Amasalle taas sanokaa: ’Sinä olet samaa lihaa ja verta kuin minä. Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei sinusta nyt tule sotaväkeni päällikkö Joabin tilalle.’»

15Näin kuningas Daavid sai kaikki Juudan asukkaat yhtenä miehenä kääntymään puolelleen, ja he lähettivät hänelle viestin: »Palaa kaikkien miestesi kanssa takaisin.» 16Kuningas lähti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan miehet olivat tulleet Gilgaliin mennäkseen kuningasta vastaan ja tuodakseen hänet Jordanin yli.

Daavid armahtaa Simein ja Mefibosetin

17

19:17
2. Sam. 16:5
Myös benjaminilainen Simei, Geran poika, joka oli kotoisin Bahurimista, kiirehti yhdessä Juudan miesten kanssa alas Jordanille kuningas Daavidia vastaan. 18
19:18
2. Sam. 9:2–10
Hänen mukanaan tuli tuhat benjaminilaista sekä Saulin perheen palvelija Siba viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen orjansa kanssa. He ehtivät Jordanille ennen kuninkaan tuloa 19ja tekivät parhaansa auttaakseen kuninkaan perhettä joen ylityksessä ja täyttääkseen kuninkaan toivomukset.

Kun kuningas oli lähdössä ylittämään Jordania, Geran poika Simei heittäytyi hänen eteensä 20

19:20
2. Sam. 16:6–8
ja sanoi: »Herrani, anna anteeksi rikokseni äläkä muistele, kuinka pahasti palvelijasi käyttäytyi silloin kun herrani ja kuninkaani lähti Jerusalemista. Kuningas, kunpa et muistelisi sitä! 21Ymmärrän, että olen tehnyt väärin, ja siksi olen ensimmäisenä koko Joosefin heimosta tullut tänään herraani ja kuningastani vastaan.» 22
19:22,23
2. Sam. 16:9,10
Abisai, Serujan poika, sanoi silloin: »Eikö Simein ole kuoltava, koska hän on kironnut Herran voideltua?» 23Mutta Daavid vastasi: »Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Miksi te yritätte johtaa minua harhaan? Pitäisikö jonkun israelilaisen kuolla tänä päivänä, kun minä tiedän jälleen olevani Israelin kuningas?» 24
19:24
1. Kun. 2:8,9,36–46
Ja kuningas sanoi Simeille: »Ei sinun tarvitse kuolla.» Tämän hän vahvisti valallaan.

25

19:25–31
2. Sam. 16:1–4
Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän oli antanut jalkojensa ja partansa olla hoitamatta ja vaatteidensa pesemättä kuninkaan lähdöstä aina siihen asti, kun tämä onnellisesti saapui takaisin. 26Kun Mefiboset tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas kysyi häneltä: »Miksi et lähtenyt minun mukaani, Mefiboset?» 27
19:27
2. Sam. 9:3
Hän vastasi: »Herrani ja kuninkaani, palvelijani petti minut. Minä sanoin hänelle: ’Tuo minulle satuloitu aasi, niin nousen sen selkään ja lähden kuninkaan mukaan’ – minähän olen rampa. 28
19:28
2. Sam. 14:17,20
Mutta hän puhuikin minusta pahaa herralleni ja kuninkaalleni. Sinä, herrani ja kuninkaani, olet kuitenkin kuin Jumalan enkeli; tee siis niin kuin katsot parhaaksi. 29
19:29
2. Sam. 9:9–13
Sinulla olisi ollut oikeus surmata koko isäni suku, mutta sinä asetit minut, palvelijasi, niiden joukkoon, jotka aterioivat pöydässäsi. Olisiko minulla enää oikeutta muuhun, voisinko enää anoa mitään kuninkaalta?» 30Kuningas sanoi hänelle: »Ei sinun tarvitse puhua enempää. Minä käsken, että sinä ja Siba saatte jakaa sukusi maat keskenänne.» 31Mefiboset vastasi: »Ottakoon Siba vaikka kaiken! Onhan herrani ja kuninkaani nyt palannut onnellisesti kotiin.»

Daavid osoittaa ystävyyttä Barsillaille

32

19:32–40
2. Sam. 17:27–29
Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Rogelimista saattaakseen kuninkaan Jordanille ja hyvästelläkseen hänet siellä. 33
19:33
1. Kun. 2:7
Barsillai oli hyvin vanha, jo kahdeksankymmenen ikäinen. Hän oli huolehtinut kuninkaan ylläpidosta tämän oleskellessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin varakas mies. 34Kuningas sanoi Barsillaille: »Tule sinäkin kanssani, niin saat asua vieraanani Jerusalemissa.» 35Barsillai vastasi: »Mahtaako minulla enää olla kylliksi elinvuosia, jotta minun kannattaisi lähteä kuninkaan mukaan Jerusalemiin? 36Olen jo kahdeksankymmenen. Erottaisinko enää hyvää huonosta, maistuisivatko ruoat ja juomat enää palvelijallesi, välittäisinkö enää kuunnella laulajia ja laulajattaria? Pitäisikö palvelijastasi tulla vielä taakka herralleni ja kuninkaalleni? 37Saatan sinua, kuningas, ainoastaan Jordanin tuolle puolelle. Minkä vuoksi kuninkaan pitäisi palkita minut niin runsaasti? 38Salli minun kääntyä takaisin, niin että saan kuolla kotikaupungissani, jonne myös isäni ja äitini on haudattu. Lähteköön sen sijaan palvelijasi Kimham herrani ja kuninkaani mukaan. Tee hänelle niin kuin katsot parhaaksi.» 39Kuningas sanoi: »Seuratkoon sitten Kimham minua. Minä teen hänelle niin kuin sinä toivot, ja myös sinun hyväksesi olen tekevä kaiken, mitä haluat.»

40Sitten koko väkijoukko meni Jordanin yli, ja myös kuningas ylitti joen. Kuningas suuteli Barsillaita ja toivotti hänelle kaikkea hyvää, ja Barsillai palasi kotikaupunkiinsa.

Juudan ja Israelin välinen riita

41Kuningas jatkoi matkaansa Gilgaliin, ja Kimham kulki hänen mukanaan. Koko Juudan väki ja puolet israelilaisista saattoi kuningasta. 42Sitten kuitenkin Israelin miehet tulivat sanomaan kuninkaalle: »Miksi veljemme, Juudan miehet, ovat meidän tietämättämme tuoneet sinut, perheesi ja kaikki sotilaasi Jordanin yli?» 43Juudan miehet vastasivat israelilaisille: »Sen vuoksi, että kuningas on meille läheisempi. Ja miksi te tästä suututte? Olemmeko me muka syöneet kuninkaan suihimme tai ryöstäneet hänet itsellemme?» 44

19:44
2. Sam. 5:1–3
Israelilaiset sanoivat Juudan miehille: »Meillä on suurempi oikeus kuninkaaseen, koska meitä on kymmenen heimoa ja me olemme heimoina vanhempia kuin te. Miksi te olette syrjineet meitä? Mehän ensimmäisinä aloimme puhua, että kuninkaamme pitäisi tuoda takaisin.» Mutta Juudan miehet vastasivat vielä jyrkemmin kuin israelilaiset olivat puhuneet.