1. Samuelin kirja 28

₁Noihin aikoihin filistealaiset kokosivat joukkonsa lähteäkseen sotaan Israelia vastaan, ja Akis sanoi Daavidille: »Muista, että sinun ja miestesi pitää lähteä sotaan minun joukkojeni mukana.» ₂Daavid vastasi Akisille: »Hyvä! Nyt saat nähdä, mihin palvelijasi pystyy.» Akis sanoi Daavidille: »Hyvä on! Minä teen sinusta vakituisen henkivartijani.»

₃Samuel oli kuollut, ja israelilaiset olivat pitäneet valittajaiset ja haudanneet hänet Ramaan, hänen kotikaupunkiinsa. Ja Saul oli poistanut maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät.

₄Kokoonnuttuaan yhteen filistealaiset menivät Sunemiin ja leiriytyivät sinne. Silloin Saul kokosi kaikki israelilaiset, ja he leiriytyivät Gilboaan. ₅Kun Saul näki filistealaisten joukot, hän pelästyi ja hänen sydämensä vapisi. ₆Hän kysyi neuvoa Herralta, mutta Herra ei vastannut hänelle, ei unien, ei urimin eikä profeettojenkaan välityksellä. ₇Silloin Saul sanoi palvelijoilleen: »Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa.» Hänen palvelijansa vastasivat: »En-Dorissa on nainen, joka manaa henkiä.»

₈Saul pukeutui valepukuun ja lähti tuntemattomana matkaan kahden miehen kanssa. Hän tuli yöllä naisen luo ja pyysi: »Tee taikasi ja manaa minulle esiin sen miehen henki, jonka nimen sinulle sanon.» ₉Mutta nainen vastasi hänelle: »Tiedät varmaan, mitä Saul on tehnyt. Hän on hävittänyt maasta henkien manaajat ja enteiden selittäjät. Miksi yrität virittää ansaa pääni menoksi?» ₁₀Silloin Saul vannoi hänelle valan Herran nimessä ja sanoi: »Niin totta kuin Herra elää, kukaan ei tule syyttämään sinua tästä.» ₁₁Nainen kysyi: »Kenet minun pitäisi manata esiin?» Saul vastasi: »Manaa Samuel.» ₁₂Kun nainen näki Samuelin, hän parkaisi ja sanoi Saulille: »Miksi petit minua? Sinähän olet Saul!» ₁₃Mutta kuningas vastasi: »Ole rauhassa! Mitä sinä oikein näet?» Nainen sanoi: »Näen jumalolennon nousevan maasta.» ₁₄Saul kysyi: »Minkä näköinen hän on?» Nainen vastasi: »Sieltä nousee vanha mies. Hän on kääriytynyt viittaan.» Silloin Saul tiesi, että se oli Samuel, ja hän kumartui kunnioittavasti maahan saakka.

₁₅Samuel sanoi Saulille: »Miksi häiritsit minua ja kutsuit minut esiin?» Saul vastasi: »Olen suuressa ahdingossa. Filistealaiset käyvät sotaa minua vastaan, ja Jumala on väistynyt minusta eikä enää vastaa minulle profeettojen kautta eikä unissa. Minä kutsuin sinua, jotta ilmoittaisit, mitä minun pitää tehdä.» ₁₆Mutta Samuel sanoi: »Miksi sinä minulta kysyt neuvoa, kun Herra on jättänyt sinut ja tullut viholliseksesi? ₁₇Herra on tehnyt sinulle niin kuin hän puhui minun kauttani: hän on repäissyt kuninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle miehelle, Daavidille. ₁₈Sinä et totellut Herraa etkä tehnyt amalekilaisten maassa, mitä hänen vihansa vaati. Sen vuoksi Herra tekee nyt sinulle tämän. ₁₉Herra antaa sinut ja Israelin filistealaisten käsiin, ja huomenna sekä sinä että poikasi olette minun luonani. Ja Israelin sotaväenkin Herra antaa filistealaisten käsiin.»

₂₀Silloin Saul kaatui kauhistuneena maahan pitkin pituuttaan. Hän oli säikähtynyt Samuelin puheesta, ja hänen voimansa olivat lopussa, koska hän ei ollut syönyt leivän palaakaan koko sinä päivänä ja yönä. ₂₁Nainen tuli Saulin luo ja näki, että tämä oli kauhun vallassa. Hän sanoi Saulille: »Minä, palvelijasi, tottelin sinua ja panin oman henkeni vaaraan noudattaessani sinun pyyntöäsi. ₂₂Tottele sinä nyt palvelijaasi ja syö vähän leipää, jonka panen eteesi, niin saat voimia matkaasi varten.» ₂₃Saul ei suostunut vaan sanoi: »En syö.» Mutta kun naisen lisäksi hänen omat palvelijansakin vaativat häntä syömään, hän taipui heidän tahtoonsa, nousi maasta ja istuutui vuoteelle. ₂₄Naisella oli kotonaan juottovasikka. Hän teurasti sen kiireesti ja otti jauhoja, teki niistä taikinan ja paistoi happamattomia leipiä. ₂₅Nämä ruoat hän toi Saulille ja hänen palvelijoilleen. He söivät ja lähtivät takaisin samana yönä.