1. Samuelin kirja 27

₁Daavid ajatteli mielessään: »Joskus saan kuitenkin surmani Saulin kädestä. Minun ei auta muu kuin hankkiutua turvaan filistealaisten maahan. Silloin Saul näkee, että minua on turha etsiä ympäri Israelia, ja minä olen vihdoin häneltä turvassa.»

₂Daavid ja hänen kuusisataa miestään lähtivät liikkeelle ja siirtyivät Maokin pojan Akisin luo, joka oli Gatin kuningas. ₃Daavid ja hänen miehensä jäivät asumaan Akisin luo Gatiin. Heillä oli kaikilla perheensä mukanaan, ja Daavidin mukana olivat hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam ja karmelilainen Abigail, joka oli ollut Nabalin vaimo. ₄Kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli paennut Gatiin, hän luopui takaa-ajosta.

₅Daavid sanoi Akisille: »Jos olen ansainnut sinun suosiosi, anna minulle jostakin pikkukaupungista paikka, johon voin asettua asumaan. Palvelijasi on turha asua sinun luonasi kuninkaan kaupungissa.» ₆Silloin Akis antoi hänelle Siklagin, ja sen tähden Siklag on tähän päivään saakka ollut Juudan kuninkaiden omaisuutta. ₇Daavid viipyi filistealaisten maassa vuoden ja neljä kuukautta.

₈Daavid ja hänen miehensä tekivät retkiä gesurilaisten, girsiläisten ja amalekilaisten kimppuun. Nämä kansat asuivat seudulla, joka ulottuu Telemistä Suriin ja Egyptiin saakka. ₉Hävittäessään noita seutuja Daavid ei jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista, mutta lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, aasit, kamelit ja vaatteet hän otti aina mukaansa, ja sitten hän palasi kotiin ja meni Akisin luo. ₁₀Aina kun Akis kysyi: »Missäpäin olette nyt ryöstelleet?», Daavid vastasi: »Juudan Negevissä» tai »jerahmeelilaisten Negevissä» tai »keniläisten Negevissä». ₁₁Daavid ei koskaan jättänyt henkiin ainoatakaan miestä tai naista Gatiin tuotavaksi, sillä hän ajatteli: »He vielä paljastaisivat meidät ja kertoisivat, mitä minä olen tehnyt.» Näin Daavid menetteli koko ajan asuessaan filistealaisten maassa. ₁₂Akis uskoi Daavidia ja ajatteli: »Hänellä on nyt Israelissa niin paha maine, että hän joutuu loppuikänsä pysymään minun palveluksessani.»