Sota amalekilaisia vastaan
1Samuel sanoi Saulille: »Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. 2Näin on Herra Sebaot puhunut: ’Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. 3Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’»
4Saul kutsui kokoon sotaväen ja tarkasti sen Telaimissa. Väkeä oli kaksisataatuhatta jalkamiestä sekä lisäksi kymmenentuhatta miestä Juudasta. 5Saul tuli amalekilaisten kaupungin tienoille ja asettui väijyksiin kuivillaan olevaan joenuomaan. 6Keniläisille Saul lähetti viestin: »Luopukaa amalekilaisista ja siirtykää muualle, etten joutuisi tuhoamaan teitä yhdessä amalekilaisten kanssa. Tehän osoititte ystävyyttä israelilaisille, kun he tulivat Egyptistä.» Ja keniläiset siirtyivät pois amalekilaisten joukosta. 7Sitten Saul löi amalekilaiset koko alueella Havilasta aina Suriin, Egyptin rajoille asti. 8Hän otti elävänä vangiksi Amalekin kuninkaan Agagin, mutta kaikki muut hän julisti Herralle kuuluvaksi uhriksi ja hakkasi miekalla maahan. 9Paitsi Agagia Saul ja hänen miehensä säästivät myös parhaat lampaat ja vuohet, härät ja lehmät, vohlat ja karitsat ja kaiken muun arvokkaan omaisuuden. Niitä he eivät halunneet tuhota, mutta kaiken arvottoman ja turhan he hävittivät.
Herra hylkää Saulin
10Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: 11»Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni.» Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön. 12Seuraavana aamuna Samuel meni tapaamaan Saulia, mutta hänelle kerrottiin: »Saul lähti Karmeliin pystyttämään muistokiveä voittonsa kunniaksi. Sieltä hän on mennyt edelleen Gilgaliin.»
13Samuel meni Gilgaliin Saulin luo, ja Saul tervehti häntä sanoen: »Herra siunatkoon sinua! Olen täyttänyt Herran käskyn.» 14Mutta Samuel sanoi: »Mitä tämä lampaiden määkinä sitten on? Entä lehmien ammuminen, joka tuolta kuuluu?» 15Saul vastasi: »Ne on otettu amalekilaisilta. Miehet säästivät parhaat lampaat, sonnit ja lehmät uhriksi Herralle, sinun Jumalallesi. Kaiken muun olemme tuhonneet.» 16Samuel sanoi Saulille: »Ole vaiti! Minä kerron sinulle, mitä Herra puhui minulle viime yönä.» Saul sanoi: »Kerro!» 17Samuel sanoi: »Vaikka olit omasta mielestäsi mitätön, Herra voiteli sinut Israelin kuninkaaksi, ja sinä olet Israelin heimojen päämies. 18Herra lähetti sinut toteuttamaan tätä käskyä: ’Julista Herralle kuuluvaksi uhriksi pahantekijät, nuo amalekilaiset, ja sodi heitä vastaan, kunnes olet hävittänyt viimeisenkin heistä.’ 19Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?» 20Saul vastasi Samuelille: »Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin. 21Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.»
22Silloin Samuel sanoi:
– Kumpi on Herralle mieleen,
uhrit vai kuuliaisuus?
Kuuliaisuus on parempi kuin uhri,
totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
23Kapinointi on noituuden vertainen synti,
röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat.
Sinä olet hylännyt Herran sanan.
Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
24Saul vastasi Samuelille: »Olen tehnyt syntiä. Olen rikkonut Herran käskyä ja sinun määräyksiäsi vastaan, sillä pelkäsin miehiäni ja taivuin heidän tahtoonsa. 25Anna nyt minulle syntini anteeksi ja lähde paluumatkalle yhdessä minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran eteen.» 26Mutta Samuel sanoi Saulille: »Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas.»
27Kun Samuel kääntyi lähteäkseen pois, Saul tarttui hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28Samuel sanoi hänelle: »Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29Herra, Israelin kunnia, ei tyhjää puhu eikä sanojaan peruuta. Ei hän ole ihminen, ei hän sanojaan kadu.» 30Saul sanoi: »Olen tehnyt syntiä. Mutta suo minulle tässä kansani vanhimpien ja kaikkien israelilaisten edessä kuitenkin se kunnia, että palaat minun kanssani, jotta voin heittäytyä maahan Herran, sinun Jumalasi, eteen!» 31Niin Samuel palasi Saulin kanssa, ja Saul meni rukoilemaan Herraa.
32Sitten Samuel käski: »Tuokaa tänne Agag, Amalekin kuningas!» Agag tuli hänen luokseen kahlehdittuna ja sanoi: »Kuinka katkeraa onkaan kuolla!» 33Samuel sanoi:
– Koska sinun miekkasi on vienyt äideiltä lapset,
sinun äitisi, jos kukaan, on jäävä lastaan vaille.
Ja Samuel iski Agagin kappaleiksi Herran pyhäkössä Gilgalissa.
34Sitten Samuel lähti Ramaan, ja Saul palasi kotiinsa Saulin Gibeaan. 35Eikä Samuel enää eläessään nähnyt Saulia. Herra katui, että oli tehnyt Saulista Israelin kuninkaan, ja Samuel suri Saulia kuin kuollutta.