5 LUKU. 5

₁Silloin vanhurskas suurella rohkeudella

astuu niiden eteen,

jotka häntä sortivat

eivätkä välittäneet hänen vaivoistansa.

₂Kun he sen näkevät,

vapisevat he hirmuisesta pelosta

ja hämmästyvät

hänen odottamattomasta pelastuksestaan.

₃Katuen he sanovat mielessänsä

ja huokaavat sielunsa ahdistuksessa:

"Tätä me kerran pidimme pilkkanamme

ja ivalauselmanamme, me hullut.

₄Me pidimme hänen elämäänsä

mielettömyytenä

ja hänen loppuansa häpeällisenä.

₅Kuinka hänet on luettu

Jumalan lasten joukkoon,

ja kuinka hän on saanut osansa

pyhien parissa?

₆Me olemme siis eksyneet

totuuden tieltä,

eikä vanhurskauden valo

ole loistanut meille,

eikä aurinko ole meille noussut.

₇Me olimme täynnä laittomuutta

ja turmion poluilla,

me vaelsimme tiettömiä erämaita,

mutta Herran tietä me emme tunteneet.

₈Mitä hyödytti meitä ylpeytemme,

mitä auttoi meitä rikkaus ja korskeus?

₉Ne kaikki ovat haihtuneet

niinkuin varjo

ja niinkuin sanoma, joka kiitää edelleen,

₁₀niinkuin laiva, joka kulkee

halki aaltoilevan meren:

ei jälkeäkään sen vanasta voida löytää,

eikä tietä, jonka sen pohja teki aaltoihin;

₁₁tai niinkuin ei havaita merkkiäkään

ilman halki lentävän linnun tiestä —

vain siipisulkien iskut

pieksivät kevyttä ilmaa,

joka jakaantui liikkuvien siipien

viuhinan voimasta,

kun lintu kiiti sen halki;

sen jälkeen ei siinä havaittu

merkkiäkään lennosta;

₁₂taikka niinkuin ilma,

jonka maaliin ammuttu nuoli halkaisi,

heti taas virtaa yhteen,

niin ettei nuolen tietä enää tunneta —

₁₃niin mekin kohta synnyttyämme

jälleen erosimme elämästä,

eikä ollut meillä näyttää

mitään merkkiä kunnostamme,

vaan pahuudessamme

me olemme loppuun kuluneet."

₁₄Sillä jumalattomien toivo

on niinkuin akanat, joita tuuli kuljettaa,

niinkuin kevyt vaahto, jota myrsky ajaa,

niinkuin savu, jonka tuuli hajottaa,

niinkuin yhden päivän viipyneen vieraan

pian häipyvä muisto.

₁₅Mutta vanhurskaat

elävät iankaikkisesti,

ja Herrassa on heidän palkkansa,

ja huolenpito heistä

on Korkeimman huomassa.

₁₆Sentähden he saavat osaksensa

ihanuuden valtakunnan

ja kauniin kruunun Herran kädestä,

sillä hän suojelee heitä oikealla kädellänsä,

ja hänen käsivartensa on heidän kilpensä.

₁₇Hän ottaa kiivautensa

sota-asukseen

ja luomakunnan hän aseistaa

kostoksi vihollisille.

₁₈Hän pukee vanhurskauden

haarniskaksensa

ja kypäräksi päähänsä hän panee

lahjomattoman tuomion.

₁₉Hän ottaa pyhyyden

voittamattomaksi kilveksensä

₂₀ja teroittaa miekaksensa

ankaran vihan,

ja maailma sotii yhdessä hänen kanssaan

mielettömiä vastaan.

₂₁Salamain sattuvat nuolet kiitävät,

lentävät pilvistä,

niinkuin jännitetystä jousesta,

kohti maaliansa.

₂₂Ja vihaa uhkuvat rakeet

viskautuvat niinkuin kivilingosta;

meren vesi raivoaa heitä vastaan,

ja tulvavirrat upottavat heidät äkisti.

₂₃Voiman henki nousee heitä vastaan

ja viskaa heidät pois niinkuin myrskytuuli.

Niin saattaa vääryys koko maan autioksi,

ja rikollisuus kukistaa

hallitsijain valtaistuimet.