4 LUKU. 4

₁Parempi on olla lapseton,

mutta hyväavuinen;

sillä hyveen muisto on kuolematon,

koska se on tunnettu

sekä Jumalalle että ihmisille.

₂Silloin kun se on läsnä,

sitä seurataan,

ja kun se on mennyt pois,

sitä ikävöidään.

Ja iankaikkisuudessa se kulkee

riemusaatossa, seppelettä kantaen,

saatuaan voiton

saastattomassa kilpataistelussa.

₃Mutta ei mitään hyödytä

jumalattomain suuri jälkeläisjoukko;

lähteneenä äpärävesoista

se ei syvälle juurru

eikä lujalle pohjalle pääse.

₄Sillä vaikka se hetkiseksi työntää

reheviä oksia,

niin tuuli huojuttaa sitä,

koska se on epävakaaksi kasvanut,

ja tuulten voima repii sen juurinensa irti.

₅Hennot oksat taittuvat joka puolelta,

ja niiden hedelmät ovat kelvottomat,

raa'at syötäviksi,

eikä niitä voi käyttää mihinkään.

₆Sillä lapset, jotka syntyvät

laittomasta vuoteesta,

ovat vanhempiensa pahuuden todistajia

näitä vastaan,

kun heitä kerran tutkitaan.

₇Mutta vanhurskas pääsee lepoon,

vaikka hän varhainkin kuolee.

₈Sillä kunnioitettu vanhuus

ei ole sama kuin pitkä ikä,

eikä sitä mitata vuosien luvulla,

₉vaan ymmärtäväisyys on

ihmisen oikea harmaapäisyys,

ja nuhteeton elämä oikea vanhuus.

₁₀Jumala rakasti häntä,

koska hän oli hänelle otollinen,

ja hänet otettiin pois,

koska hän eli syntisten joukossa.

₁₁Hänet temmattiin täältä,

ettei pahuus eksyttäisi

hänen ymmärrystänsä,

eikä vilppi johtaisi harhaan

hänen sieluansa.

₁₂Sillä pahuuden lumous

saa unhottamaan hyvän,

ja himon temmellys

muuttaa viattoman mielen.

₁₃Hän kypsyi varhain

ja saavutti siten pitkän iän.

₁₄Sillä hänen sielunsa

oli Herralle otollinen,

sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä.

Ihmiset näkevät sen,

mutta eivät ymmärrä,

eivät myöskään ajattele sitä,

₁₅että armo ja laupeus

on hänen valittujensa osa,

ja että hänen hurskaistansa pidetään huoli.

₁₆Mutta kuoltuaankin

vanhurskas tuomitsee

elossa olevat jumalattomat,

ja nuoruus, joka pian valmiiksi kypsyi,

väärämielisten korkean iän.

₁₇Sillä he saavat nähdä viisaan lopun,

mutta eivät käsitä,

mitä Herra on hänestä päättänyt

ja miksi hän on saattanut hänet turvaan.

₁₈He saavat sen nähdä

eivätkä sitä minäkään pidä,

mutta Herra nauraa heitä.

₁₉Ja sitten he tulevat

inhotuksi raadoksi

ja pilkaksi kuolleitten joukossa

iankaikkisesti.

Sillä hän syöksee heidät alas päistikkaa,

ennenkuin he ehtivät suutansa avata;

ja ravistaa heidät pois perustuksiltansa.

Ja heidät tuhotaan loppuun asti,

heidän osaksensa tulee vaiva,

ja heidän muistonsa häviää.

₂₀Vapisten he tulevat,

kun heidän syntinsä lasketaan yhteen,

ja heidän rikkomuksensa nousevat

syyttäjinä heitä vastaan.