16 LUKU. 16

₁Sentähden oli oikein,

että he saivat rangaistuksekseen

samankaltaisia kimppuunsa

ja vaivakseen syöpäläisten paljouden.

₂Tämän rangaistuksen sijasta

sinä teit omalle kansallesi hyvää

ja valmistit harvinaista ruokaa

heidän halunsa tyydytykseksi,

annoit heille viiriäisiä syötäväksi,

₃että nuo edelliset

ravintoa himoitessaan

menettäisivät kiihkeänkin ruokahalun

heille lähetettyjen eläinten iljettävyyden tähden,

mutta he itse,

oltuansa vain vähän aikaa puutteessa,

saisivat jopa aivan harvinaista ruokaa.

₄Sillä noiden toisten, sortajien,

täytyi joutua puutteeseen,

joka ei ollut poistettavissa,

mutta näille oli vain näytettävä,

kuinka heidän vihollisiansa vaivattiin.

₅Eikä silloinkaan,

kun petojen kauhea raivo kohtasi heitä

ja he olivat tuhoutumaisillaan

kiemurtelevien käärmeiden pistoista,

sinun vihasi kestänyt loppuun saakka,

₆vaan varoitukseksi heitä pidettiin

vähän aikaa kauhun vallassa,

ja he saivat pelastuksen merkin,

joka oli muistuttava heille

sinun lakisi käskyä.

₇Sillä jokainen pelastui,

joka kääntyi sitä kohti,

ei näkemänsä vuoksi, vaan sinun tähtesi,

sinä kaikkien pelastaja.

₈Ja tällä sinä osoitit

meidän vihollisillemme,

että sinä olet se,

joka päästät kaikesta pahasta.

₉Sillä he saivat surmansa

heinäsirkkojen ja kärpästen pistoista,

eikä löytynyt mitään parannuskeinoa,

joka olisi voinut pelastaa heidän henkensä,

koska he ansaitsivat rangaistuksen,

jonka senkaltaiset eläimet tuottivat;

₁₀mutta sinun lapsiasi

eivät voittaneet

edes myrkkyäsyöksevien lohikäärmeiden hampaat,

sillä sinun laupeutesi tuli väliin

ja paransi heidät.

₁₁Sillä sitä varten heitä pistettiin

ja heidät taas pian parannettiin,

että sinun käskysanasi

painuisivat heidän muistiinsa,

niin etteivät he lankeaisi

syvään unhottamiseen,

vaan tarkoin pitäisivät mielessään

sinun hyvät tekosi.

₁₂Sillä ei heitä parantanut

mikään yrtti eikä voide,

vaan, oi Herra, sinun sanasi,

joka kaikki parantaa.

₁₃Sillä sinulla on

elämän ja kuoleman valta;

sinä viet alas kuoleman porteille

ja jälleen ylös sieltä.

₁₄Ihminen tosin surmaa toisen

pahuudessansa,

mutta kun henki on lähtenyt,

ei hän voi sitä palauttaa takaisin

eikä vapauttaa sielua,

jonka kuolema on ottanut valtaansa.

₁₅On mahdotonta päästä

sinun kättäsi pakoon.

₁₆Sillä jumalattomat,

jotka kielsivät sinut tunteneensa,

saivat osaksensa

sinun voimallisen käsivartesi kurituksen,

kun tavattomat sateet,

raekuurot ja rajuilmat,

joita pakoon he eivät voineet päästä,

heitä ahdistivat,

ja kun tuli heidät kulutti.

₁₇Ihmeellisintä oli,

että tuli vedessä, kaiken sammuttajassa,

sai vielä suuremman voiman;

sillä koko maailma taistelee

vanhurskasten puolesta.

₁₈Toisinaan tuli lauhtui,

ettei se polttaisi eläimiä,

jotka oli lähetetty jumalattomia vastaan,

vaan että nämä ymmärtäisivät

sen nähdessään,

että heitä vainosi Jumalan tuomio.

₁₉Toisinaan taas liekki paloi

keskellä vettäkin

tavallista tulta voimakkaammin,

että se tuhoaisi

vääryyden täyttämän maan tuotteet.

₂₀Sen sijaan sinä ravitsit kansasi

enkelien ruualla

ja ilman heidän omaa vaivannäköänsä

lähetit heille taivaasta valmista leipää,

joka voi antaa kaikenkaltaista nautintoa

ja oli itsekunkin maun mukaista.

₂₁Tämä sinun tekosi osoitti,

kuinka armias sinä olet lapsillesi:

sillä leipä muuttui sellaiseksi,

kuin kukin tahtoi,

noudattaen sitä nauttivan halua.

₂₂Mutta lumi ja jää kestivät tulta

eivätkä sulaneet.

Näin heidän piti havaita,

että tuli, joka paloi rakeiden keskellä

ja leimusi rankkasateessa,

hävitti vihollisten sadon,

₂₃mutta että se toisaalta

oli unhottanut luontaisenkin voimansa,

että vanhurskaat ravittaisiin.

₂₄Sillä luonto palvelee sinua,

tekijäänsä:

se lisää voimaansa väärämielisiä vastaan

kurittaaksensa heitä,

ja tyyntyy jälleen

tehdäksensä hyvää niille,

jotka sinuun turvaavat.

₂₅Sentähden se silloinkin,

muuttuen kaikeksi,

palveli sinun kaikkearavitsevaa lahjaasi,

sen mukaan kuin tarvitsevaiset halusivat,

₂₆että sinun lapsesi,

joita sinä rakastit, oi Herra,

oppisivat, ettei ihmistä elätä

hedelmien moninaisuus,

vaan että sinun sanasi ylläpitää ne,

jotka sinuun uskovat.

₂₇Sillä se, mitä tuli ei kuluttanut,

suli ilman muuta,

kun sitä lämmitti

auringon pian haihtuva säde,

₂₈jotta tulisi tunnetuksi,

että sinua on kiitettävä

ennen auringon nousua

ja aamun sarastaessa sinua rukoiltava.

₂₉Sillä kiittämättömän toivo sulaa

niinkuin talvinen huurre,

ja se kaadetaan pois

niinkuin kelvoton vesi.