14 LUKU. 14

₂Toobit oli viidenkymmenen kahdeksan vuoden vanha, kun hän menetti näkönsä, ja kahdeksan vuoden perästä hän sai sen takaisin. Hän antoi almuja ja pelkäsi edelleenkin Herraa Jumalaa ja kiitti häntä. ₃Hän eli hyvin vanhaksi. Ja hän kutsui tykönsä poikansa ja tämän pojat, ja hän sanoi hänelle: "Poikani, katso, minä olen nyt vanha ja valmis eroamaan tästä elämästä: ota poikasi ₄ja mene Meediaan, poikani. Sillä minä olen varma siitä, että Niinive kukistuu, niinkuin profeetta Joonas on sanonut. Mutta Meediassa on jonkun aikaa oleva rauhallisempaa. Ja minä olen varma siitä, että kotimaassa olevat veljemme hajotetaan pois hyvästä maasta, ja Jerusalem tulee autioksi, ja Jumalan huone, joka siellä on, poltetaan poroksi ja jää joksikin aikaa autioksi. ₅Sitten Jumala jälleen armahtaa heitä ja vie heidät takaisin heidän omaan maahansa, ja he rakentavat temppelin — ei kuitenkaan edellisen vertaista — ja se pysyy, kunnes maailmanajat ovat täyttyneet. Senjälkeen he palaavat pakkosiirtolaisuutensa paikoista ja rakentavat Jerusalemin ihanaksi. Ja Jumalan huone, joka siellä on, rakennetaan ylen loistavaksi, niinkuin profeetat ovat siitä kaupungista puhuneet. ₆Ja kaikki pakanat kääntyvät totuudessa pelkäämään Herraa Jumalaa, ja he kaivavat maahan epäjumalainsa kuvat. ₇Ja kaikki pakanat ylistävät Herraa. Ja hänen oma kansansa kiittää Jumalaa, ja Herra korottaa kansansa. Ja niin saavat iloita kaikki, jotka totuudessa ja vanhurskaudessa rakastavat Herraa Jumalaa, osoittaen laupeutta veljillemme. ₈Ja nyt, lapseni, lähde pois Niinivestä, sillä on käyvä, juuri niinkuin profeetta Joonas on puhunut. ₉Mutta sinä pidä laki ja käskyt ja ole armelias ja oikeamielinen, että menestyisit.

₁₀Hautaa minut kunniallisesti, ja äitisi minun viereeni, mutta älkää sitten enää jääkö Niiniveen. Ajattele, poikani, mitä Naadab teki kasvatusisälleen Akiakarille, kuinka hän syöksi hänet valosta pimeyteen ja kuinka hän hänet palkitsi. Akiakar pelastui, mutta tuota toista kohtasi kosto, ja hänen täytyi astua alas pimeyteen. Akiakar antoi almuja, ja hän pelastui kuoleman paulasta, minkä Naadab oli hänelle virittänyt; mutta tämä lankesi siihen itse ja joutui tuhon omaksi. ₁₁Katsokaa nyt siis, lapseni, mitä armeliaisuus vaikuttaa ja miten vanhurskaus pelastaa."

Näin sanoen hän vaipui kuolemaan vuoteellansa. Hän oli silloin sadan viidenkymmenen kahdeksan vuoden vanha. Ja Tobias hautasi hänet suurella kunnialla. ₁₂Ja kun Hanna kuoli, hautasi hän hänet isän viereen. Sitten Tobias lähti vaimonsa ja poikiensa kanssa Ekbatanaan, appensa Raguelin tykö. ₁₃Ja hän eli hyvin vanhaksi, kunnioitusta nauttien. Ja hän hautasi appivanhempansa suurella kunnialla, ja hän peri heidän omaisuutensa, niin myös isänsä Toobitin omaisuuden. ₁₄Hän kuoli Meedian Ekbatanassa sadan kahdenkymmenen seitsemän vuoden vanhana. ₁₅Ja ennenkuin hän kuoli, sai hän kuulla Niiniven kukistuneen; sen valloittivat Nebukadnessar ja Asverus. Niin hän ennen kuolemaansa sai iloita Niiniven häviöstä. Aamen.