51 LUKU. 51

₁Minä ylistän sinua, Herra,

Kuningas,

minä kiitän sinua, Jumala,

minun vapahtajani.

Minä ylistän sinun nimeäsi.

₂Sillä sinä olet ollut minun suojelijani

ja auttajani

ja olet lunastanut minun ruumiini

turmiosta

ja panettelevaisen kielen paulasta,

niitten huulista,

jotka valheessa vaeltavat.

Ja minun vastustajaini edessä

sinä olet ollut minun auttajani.

₃Ja sinä olet lunastanut minut

suuren laupeutesi ja nimesi tähden

niitten ärjynnästä,

jotka olivat valmiit ahmaisemaan minut,

niitten käsistä,

jotka väijyivät minun henkeäni,

monista ahdistuksista,

joita minulla on ollut,

₄tukehtumasta tuleen,

joka minua ympäröitsi,

ja tulen keskeltä,

jota en ollut itse sytyttänyt,

₅tuonelan syvästä kidasta

ja saastaisesta kielestä ja valhepuheesta,

₆väärän kielen panettelusta

kuninkaan edessä.

Minun sieluni lähestyi kuolemaa,

ja minun elämäni oli likellä tuonelaa,

joka alhaalla on.

₇He piirittivät minua joka taholta,

eikä ollut auttajaa;

minun katseeni haki ihmisapua,

mutta sitä ei ollut.

₈Niin minä muistin

sinun laupeutesi, Herra,

ja sinun tekosi

hamasta iankaikkisuudesta,

kuinka sinä vapahdat ne,

jotka kärsivällisesti sinua odottavat,

ja pelastat heidät pakanain käsistä.

₉Ja minä annoin

avunhuutoni kohota maasta

ja anoin pelastusta kuolemasta.

₁₀Minä huusin avuksi Herraa,

isääni ja Herraani,

ettei hän hylkäisi minua

ahdistuksen päivinä,

ylpeitten valtakautena,

jolloin apua ei ole:

₁₁"Minä kiitän sinun nimeäsi

lakkaamatta

ja veisaan ylistystä".

Ja minun anomiseni tuli kuulluksi.

₁₂Sillä sinä pelastit minut turmiosta

ja päästit minut pahasta ajasta.

Sentähden minä ylistän ja kiitän sinua

ja kiitän Herran nimeä.

₁₃Ollessani vielä nuori,

ennenkuin lähdin vaeltelemaan,

minä etsin viisautta rukouksissani

kaikkien nähden.

₁₄Kasvot temppeliin päin

minä sitä rukoilin,

ja loppuuni saakka

minä sitä tahdon etsiä.

₁₅Minun sydämeni iloitsi siitä

niinkuin viinirypäleestä,

joka tummuu kukinnan jälkeen.

Minun jalkani astui suoralle tielle,

nuoruudestani saakka

minä olen seurannut viisauden jälkiä.

₁₆Minä kallistin vähän korvaani

ja otin sen vastaan,

ja minä sain itselleni paljon opetusta.

₁₇Minä edistyin siinä.

Hänelle, joka minulle viisautta antoi,

minä annan kunnian.

₁₈Sillä minä ajattelin sitä noudattaa

ja kiivailin hyvän puolesta,

enkä minä häpeään joudu.

₁₉Minä olen kilvoitellut

sen saavuttamiseksi

ja noudattanut tarkkuutta tekemisissäni.

Minä olen ojentanut käteni

korkeutta kohti

ja ollut murheellinen

hairahduksistani sitä vastaan.

₂₀Minä ojensin sieluni sen puoleen,

sen seurassa minä alusta asti

sain ymmärrystä,

ja puhtauden kautta minä sen löysin;

sentähden minä en hyljätyksi tule.

₂₁Minun sisimpäni joutui liikkeeseen

etsiäkseni sitä,

sentähden minä olen saanut

kalliin aarteen.

₂₂Herra on antanut minulle

palkakseni kielen,

ja sillä minä häntä kiitän.

₂₃Tulkaa minun tyköni,

oppimattomat,

ja majautukaa oppihuoneeseen.

₂₄Sanokaa,

että te olette näissä puuttuvaisia

ja että teidän sielunne syvästi janoavat.

₂₅Minä olen avannut suuni

ja puhunut:

ostakaa itsellenne ilman hintaa.

₂₆Laskekaa niskanne ikeen alle,

ja teidän sielunne ottakoon opetusta:

se on läheltä löydettävissä.

₂₇Nähkää omin silmin,

että minulla on ollut vähän vaivaa,

mutta olen saanut suuren levon.

₂₈Tulkaa osallisiksi opetuksesta

paljon hopean hinnalla,

niin te sen kautta saatte paljon kultaa.

₂₉Teidän sielunne iloitkoon

Herran laupeudesta,

älkääkä hävetkö häntä kiittää.

₃₀Tehkää tehtävänne oikeaan aikaan,

niin hän antaa teille palkan aikanansa.