50 LUKU. 50

₁Simon, Oniaan poika, ylimmäinen pappi,

korjasi eläessään Jumalan huoneen

ja vahvisti elinpäivinänsä temppelin.

₂Hän rakensi muurin

kahta vertaa korkeammaksi,

teki pyhäkön ympärysmuurin korkeaksi.

₃Hänen päivinään

hakattiin vesisäiliö,

lammikko, ympärysmitaltaan kuin meri.

₄Hän piti huolta kansastansa,

ettei se joutuisi vahinkoon,

ja vahvisti kaupunkia piirityksen varalta.

₅Kuinka loistava hän olikaan,

kun hän kääntyi kansan puoleen

astuessaan esiin huoneesta,

esiripun takaa!

₆Hän oli kuin Kointähti pilvien välissä,

kuin täysikuu juhlapäivinä,

₇kuin aurinko,

kun se loisteellaan valaisee

Korkeimman temppelin,

ja kuin kaari,

joka loistaa kirkkaissa pilvissä,

₈kuin ruusun kukka kevään päivinä,

kuin liljat vesilähteitten äärellä,

kuin suitsukepuun versot kesäpäivinä,

₉kuin tuli ja suitsuke

suitsutusastiassa,

kuin täysikultainen astia,

kaunistettu kaikkinaisilla kalliilla kivillä,

₁₀kuin öljypuu, täynnänsä hedelmiä,

ja kuin kypressi, joka ylenee pilviin.

₁₁Kun hän otti ylleen kunniapukunsa

ja verhoutui koko ylvääseen asuunsa,

kun hän nousi pyhälle uhrialttarille,

levitti hän loistoa pyhäkön esipihaan.

₁₂Kun hän otti vastaan

uhrikappaleet pappien käsistä,

itse seisoen alttarilieden ääressä,

olivat veljet seppeleenä

hänen ympärillänsä,

niinkuin nuoret setrit Libanonilla,

ja he sulkivat hänet piiriinsä

niinkuin palmujen rungot.

₁₃Kaikki Aaronin pojat

olivat siinä loistossaan,

käsissänsä Herran uhrilahjat,

koko Israelin seurakunnan edessä.

₁₄Alttaripalveluksen täydennykseksi,

kaunistaaksensa Korkeimmalle,

Kaikkivaltiaalle,

toimitetun uhrin,

₁₅hän ojensi kätensä uhrimaljaan

ja uhrasi juomauhriksi rypäleen verta,

vuodatti sitä uhrialttarin jalustalle

suloiseksi tuoksuksi Korkeimmalle,

kaiken Kuninkaalle.

₁₆Silloin Aaronin pojat huusivat,

he puhalsivat kohotakoisiin pasunoihin,

saivat kaikumaan suuren äänen

saattaaksensa kansan muistetuksi

Korkeimman edessä.

₁₇Silloin kaikki kansa yhdessä

kiiruusti lankesi kasvoillensa maahan

kumartaen rukoillakseen Herraansa,

kaikkivaltiasta Jumalaa, Korkeinta.

₁₈Ja veisaajat äänillänsä

ylistivät häntä:

täydessä temppelissä

kaikui suloinen sävel.

₁₉Ja kansa kääntyi anomuksillaan

Herran, Korkeimman, puoleen,

rukoillen häntä, Laupiasta,

kunnes Herran ihana kunnioittaminen

oli toimitettu

ja he lopettivat jumalanpalveluksen.

₂₀Silloin hän astui alas

ja kohotti kätensä

israelilaisten koko seurakunnan ylitse

antaaksensa heille huuliltaan

Herran siunauksen

ja kerskatakseen hänen nimestänsä.

₂₁Ja jälleen he kumartuivat

ottamaan vastaan siunauksen

Korkeimmalta.

₂₂Ja nyt kiittäkää kaikki Herraa,

joka kaikkialla tekee suuria tekoja,

joka antaa meidän elinpäiviemme yletä

äidinkohdusta asti

ja tekee meille laupeutensa mukaan.

₂₃Antakoon hän teille sydämen ilon

ja antakoon meidän elinpäivinämme

rauhan vallita Israelissa,

niinkuin muinaisina päivinä;

₂₄hän antakoon meille pysyväisesti

laupeutensa

ja lunastakoon meidät aikanansa.

₂₅Kaksi kansaa

saa minun sieluni vihastumaan,

ja kolmas ei ole mikään kansa:

₂₆ne, jotka istuvat Seirin vuorella,

ja filistealaiset

ja se tyhmä kansa, joka Sikemissä asuu.

₂₇Ymmärryksen ja taidon opetusta

olen minä tähän kirjaan piirtänyt,

minä, Jeesus, Siirakin poika,

Eleasarin pojan poika,

jerusalemilainen,

joka olen antanut viisauden virrata

sydämestäni.

₂₈Onnellinen se,

joka näitä mietiskelee!

Ja joka nämä sydämeensä painaa,

se tulee viisaaksi.

₂₉Sillä jos hän näitä noudattaa,

on hänellä voimaa kaikkeen,

koska Herran valkeus

ohjaa hänen askeleensa.