40 LUKU. 40

₁Suuri työn vaiva

on luotu jokaiselle ihmiselle,

ja raskas ies

on Aadamin lasten kannettavana

siitä päivästä asti,

jona he äidin kohdusta lähtevät,

hamaan siihen päivään,

jona he palajavat

kaikkien äidin helmaan.

₂Odotuksen huoli, kuolinpäivä

valtaa heidän ajatuksensa

ja peljättää heidän sydämensä.

₃Niin hyvin sillä, joka istuu

valtaistuimella kunniassa,

kuin sillä, joka nöyryytettynä istuu

tomussa ja tuhassa,

₄niin hyvin purppuran

ja kruunun kantajalla

kuin karkeaan hurstiin puetulla

₅on kiukku ja kateus

ja vavistus ja levottomuus

ja kuoleman pelko ja vihanpito ja riita.

Levon aikanakin vuoteessa

uni yöllä muuttelee hänen ajatuksiansa.

₆Vähän, tyhjän verran, hän on levossa,

ja siitä lähtien on olo unissa samanlaista

kuin päivällä valvoessa:

sydämensä näkyjen säikyttämänä

hän on pakenevinansa sodan jaloista,

₇ja juuri kun on pelastumassa,

hän herää ja hämmästyy,

kun ei mitään peljättävää ole.

₈Kaikkea lihaa,

ihmisestä juhtaan asti —

ja syntisiä vielä seitsenkertaisesti —

₉seuraa kuolema ja veri

ja riita ja miekka,

onnettomuudet ja nälkä

ja turmio ja vitsaus.

₁₀Laittomien varalle

on tämä kaikki luotu,

ja niitten tähden tuli vedenpaisumus.

₁₁Kaikki, mikä maasta on,

maahan jälleen palajaa,

ja vedet painuvat jälleen mereen.

₁₂Kaikki lahjukset ja väärinsaatu

häviävät,

mutta rehellisyys pysyy iäti.

₁₃Vääräin tavarat ehtyvät

kuin sadepuro,

ovat kuin kova ukkonen,

jonka jylinä loppuu sateeseen.

₁₄Joka kätensä avaa, se iloitkoon;

mutta lainrikkojat lopuksi häviävät.

₁₅Jumalattomain jälkeläiset

eivät kasva paljon oksia

vaan ovat saastaisia juuria

kallion jyrkänteellä;

₁₆ovat kuin kaislat

jokaisen veden äärellä

ja joka joen rannassa,

jotka nyhdetään pois

ennen kuin mikään muu ruoho.

₁₇Mutta hyväntekeväisyys

on kuin siunattu ilotarha,

ja laupeus pysyy iäti.

₁₈Elämä on suloinen

tyytyväiselle ja työteliäälle,

mutta yli molempien sille,

joka löytää aarteen.

₁₉Lapset ja kaupungin rakentaminen

antavat pysyvän nimen,

mutta yli molempien on arvattava

nuhteeton vaimo.

₂₀Viini ja soitanto

ilahuttavat sydämen,

mutta yli molempien rakkaus viisauteen.

₂₁Huilu ja psalttari soivat suloisesti,

mutta yli molempien suloinen kieli.

₂₂Hempeys ja kauneus

ovat sinun silmäsi ihastus,

mutta yli molempien laihon heleä vihreys.

₂₃Ystävä ja kumppani

yhtyvät aikanaan,

mutta yli molempien

vaimo miehensä kanssa.

₂₄Veljet ja auttajat

pelastavat ahdingon aikana,

mutta yli molempien laupeus.

₂₅Kulta ja hopea

antavat lujan jalansijan,

mutta yli molempien

on arvoltansa neuvokkuus.

₂₆Rikkaus ja voima

nostavat rohkeutta,

mutta yli molempien

Herran pelko.

27 Herran pelko

ei ole missään puuttuvainen,

eikä sen turvissa olevan

tarvitse apua etsiä.

₂₇Herran pelko

on kuin siunattu ilotarha,

ja hän on peittänyt sen kirkkaudella,

joka kaiken kirkkauden voittaa.

₂₈Poikani, älä vietä kerjäläis-elämää;

parempi kuolla kuin anella.

₂₉Jos mies luo silmänsä

vieraaseen pöytään,

ei hänen elämänsä ole elämäksi arvattava.

Hän tahraa sielunsa vierailla herkuilla,

mutta ymmärtäväinen

ja hyvin kasvatettu mies varoo itsensä.

₃₀Häpeämättömän suussa

on kerjätty leipä makea,

mutta hänen vatsassaan

se tulena palaa.