14 LUKU. 14

₁Onnellinen se mies,

joka ei riko suullansa

ja jota murhe synnistä ei kalva!

₂Onnellinen se mies,

jota hänen tuntonsa ei soimaa

ja joka ei ole langennut toivostansa!

₃Kitsastelijalle ei rikkaus ole hyvä;

ja mitä tekee rahoilla pahansuopa?

₄Joka kokoaa

ja itseltänsä kieltää hyvän,

se kokoaa muille,

ja hänen omaisuudellaan

elävät toiset yltäkylläisesti.

₅Joka on itsellensä paha,

kenelle hän olisi hyvä?

Eikä hän saa milloinkaan iloa rahoistansa.

₆Ei kukaan ole pahempi kuin se,

joka ei suo hyvää itselleen,

ja se on hänen pahuutensa palkka.

₇Ja jos hän hyvää tekee,

tekee hän sen unhottaen tapansa,

mutta lopuksi hän tuo ilmi pahuutensa.

₈Paha on se,

jolla on pahansuova silmä,

se, joka kääntää pois kasvonsa

eikä välitä muitten tarpeista.

₉Ahneen silmä ei tyydy osaansa,

ja häijy vääryys kuivuttaa sielun.

₁₀Paha silmä on kade leivästäkin

ja kärsii puutetta omassa pöydässään.

₁₁Poikani, tee hyvää itsellesi

varojesi mukaan

ja tuo arvollisesti uhrit Herralle.

₁₂Muista, ettei kuolema viivyttele,

eikä liittosopimusta tuonelan kanssa

ole sinulle näytetty.

₁₃Tee ennen loppuasi

hyvää ystävällesi,

ojenna kätesi ja anna hänelle,

sen mukaan kuin voit.

₁₄Älä lyö laimin hyvää päivää,

älköönkä menkö ohitse sinun osuutesi

hyvän nauttimisessa.

₁₅Eikö sinun ole jätettävä muille

vaivannäkösi hedelmät

ja perinnön jakoon työsi tulokset?

₁₆Anna ja ota ja tyydytä halusi,

sillä ei auta tuonelassa kysyä

yltäkylläisyyttä.

₁₇Kaikki liha vanhenee kuin vaate,

sillä tämä on liitto hamasta ikiajoista:

"Sinun pitää kuolemalla kuoleman".

₁₈Niinkuin ovat vihreät lehdet

tuuheassa puussa:

toisia se varistaa, toisia se kasvattaa,

niin on myös lihan ja veren suku:

toiset kuolevat, toiset syntyvät.

₁₉Kaikki, mikä on tehty,

lahoaa ja saa lopun,

ja sen tekijä menee pois

yhdessä sen kanssa.

₂₀Onnellinen se mies,

joka tutkistelee viisautta,

ja se, joka puhuu ymmärtäväisesti,

₂₁se, joka ajattelee sydämessään

viisauden teitä

ja mietiskelee sen salaisuuksia!

₂₂Lähde käymään sen jäljessä

kuin vakoilija

ja väijyskele siellä, missä se käy sisälle.

₂₃Se, joka kurkistaa sisään

sen akkunasta

ja kuuntelee sen ovien pielessä,

₂₄joka levähtää lähellä sen huonetta

ja lyö telttansa vaarnat sen seinien viereen,

₂₅se mies saa pystyttää majansa

sen sivulle

ja levätä onnen lepopaikassa.

₂₆Hän asettaa lapsensa

viisauden suojaan

ja asustaa sen oksien alla.

₂₇Se suojaa häntä helteeltä,

ja hän löytää levon sen ihanuudessa.