5 LUKU. 5

₁Kun Holoferneelle, Assurin sotavoimain ylimmälle päällikölle, ilmoitettiin, että israelilaiset varustautuivat sotaan ja että he olivat sulkeneet vuoriston halki kulkevat tiet ja linnoittaneet kaikki korkeiden vuorten huiput ja asettaneet tasangoille esteitä, ₂niin hän vihastui silmittömästi ja kutsui luoksensa kaikki Mooabin ruhtinaat ja Ammonin sotapäälliköt sekä kaikki rannikkoseudun satraapit ₃ja sanoi heille: "Ilmoittakaa minulle, te Kanaanin pojat, minkälainen on se kansa, joka asuu vuoristossa, ja minkälaiset ovat ne kaupungit, joissa he asuvat, ja kuinka suuri on heidän sotajoukkonsa, ja mihin perustuu heidän voimansa ja väkevyytensä, ja kuka on pantu heidän kuninkaaksensa johtamaan heidän sotajoukkoaan, ₄ja minkätähden he, päinvastoin kuin kaikki muut lännen maissa asuvat, ovat pitäneet minua liian halpana tullaksensa minua kohtaamaan".

₅Silloin Akior, kaikkien Ammonin lasten päällikkö, vastasi hänelle: "Kuulkoon minun herrani sanaa, jonka palvelijasi puhuu, niin minä tahdon ilmoittaa sinulle totuuden siitä kansasta, joka asuu tässä vuoristossa sinun läheisyydessäsi; eikä ole valhetta pääsevä sinun palvelijasi suusta.

₆Tämä kansa on kaldealaisten jälkeläisiä. ₇He asuivat ennen muukalaisina Mesopotamiassa. Koska he nimittäin eivät tahtoneet seurata Kaldean maassa asuvien isiensä jumalia, ₈niin he luopuivat isiensä tiestä ja rupesivat palvelemaan taivaan Jumalaa, jonka olivat oppineet tuntemaan. Mutta silloin heidän isänsä karkoittivat heidät pois jumaliensa kasvojen edestä, ja he pakenivat Mesopotamiaan ja asuivat siellä pitkän aikaa muukalaisina. ₉Mutta heidän Jumalansa käski heitä lähtemään pois tästä heidän muukalaisuutensa maasta ja vaeltamaan Kanaanin maahan. Niin he asettuivat asumaan sinne ja saivat itsellensä ylen paljon kultaa ja hopeaa sekä runsaasti karjaa. ₁₀ Sitten he menivät alas Egyptiin, kun nälänhätä oli levinnyt koko Kanaanin maahan, ja asuivat siellä muukalaisina niin kauan kuin elatusta heille riitti; ja he lisääntyivät siellä suureksi joukoksi, niin ettei heidän heimonsa paljoudella ollut määrää.

₁₁Mutta Egyptin kuningas asettui heitä vastaan: heitä kohdeltiin vilpillisesti ja rasitettiin kovalla työllä ja tiilenteolla ja heidät tehtiin orjiksi. ₁₂Niin he huusivat avuksi Jumalaansa, ja hän löi Egyptin maata vaivoilla, joihin ei mitään parannuskeinoa ollut. Silloin egyptiläiset ajoivat heidät pois tyköänsä. ₁₃Ja Jumala kuivasi Punaisen meren heidän edessänsä ₁₄ja kuljetti heidät Siinaille ja Kaades-Barneaan. Ja he karkoittivat pois kaikki, jotka asuivat erämaassa, ₁₅ja asettuivat asumaan amorilaisten maahan ja tuhosivat sotavoimillaan kaikki hesbonilaiset. Sitten he menivät Jordanin ylitse ja ottivat haltuunsa koko vuoriston. ₁₆Ja he karkoittivat tieltänsä kanaanilaiset, perissiläiset, jebusilaiset, sikemiläiset ja kaikki girgasilaiset ja asettuivat asumaan sinne pitkäksi ajaksi. ₁₇Ja niin kauan kuin he olivat tekemättä syntiä Jumalaansa vastaan, kävi heidän hyvin; sillä heidän kanssansa on Jumala, joka vihaa vääryyttä. ₁₈Mutta kun he kääntyivät pois siltä tieltä, jonka hän oli heille määrännyt, saivat he tuhonsa monissa pitkällisissä sodissa, ja heidät vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heidän omansa, ja heidän Jumalansa temppeli hävitettiin perustuksiaan myöten, ja viholliset valtasivat heidän kaupunkinsa. ₁₉Mutta nyt, kun he ovat jälleen kääntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heidät oli hajotettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heidän pyhäkkönsä on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio. ₂₀Ja nyt, valtias ja herra, jos tätä kansaa painaa joku rikos ja he tekevät syntiä Jumalaansa vastaan, niin me saamme nähdä, että se tuottaa heille turmion, ja silloin tahdomme käydä sotimaan heitä vastaan. ₂₁Mutta jos heidän kansassaan ei ole mitään laittomuutta, niin jättäköön herrani heidät rauhaan, sillä muutoin saattaa heidän Herransa ja Jumalansa tulla kilvellään suojaamaan heitä, ja me joudumme koko maailman pilkaksi."

₂₂Kun Akior oli lopettanut tämän puheen, rupesi kaikki kansa, joka seisoi piirissä teltan ympärillä, nurisemaan; ja Holoferneen päälliköt ja kaikki rannikon ja Mooabin asukkaat huusivat, että hänet oli hakattava kappaleiksi. ₂₃"Sillä", sanoivat he, "me emme aio pelätä israelilaisia. Sehän on sellainen kansa, jolta puuttuu voimaa ja lujuutta ankaraan taisteluun. ₂₄Menkäämme siis heitä vastaan, ja he ovat vain suupala koko sinun sotajoukollesi, mahtava Holofernes."