16 LUKU.
Juuditin kiitoslaulu. Uhrijuhla Jerusalemissa. Juuditin vanhuus ja kuolema.
1Ja Juudit sanoi:
"Helistäkää vaskirumpuja
minun Jumalani kunniaksi,
ylistäkää Herraa kymbaaleilla.
Virittäkää hänelle uusi virsi,
korottakaa ja avuksi huutakaa
hänen nimeänsä.
2Sillä Herra on Jumala,
joka lopettaa sodat.
Hän pelasti minut leiriinsä kansan keskelle
vainoojieni kädestä.
3Assur tuli vuorilta pohjoisesta,
tuli sotajoukkojensa kymmentuhansin.
Niiden paljous tukkesi tulvapurot
ja niiden ratsut peittivät kukkulat.
4Hän aikoi polttaa minun alueeni,
surmata minun nuorukaiseni miekalla
ja maahan murskata minun imeväiseni,
ottaa saaliiksi minun pienet lapseni
ja ryöstää minun neitsyeni.
5Herra, Kaikkivaltias, tuhosi heidät
naisen kädellä.
6Sillä ei heidän sankarinsa kaatunut
nuorukaisten iskusta,
eivät lyöneet häntä titaanien pojat,
eivätkä kookkaat jättiläiset
häneen käsiksi käyneet,
vaan Juudit, Merarin tytär,
lamautti hänet kasvojensa kauneudella.
7Sillä hän riisui yltään leskeytensä puvun
korottaaksensa Israelin sorretut,
hän voiteli kasvonsa hajuvoiteella,
8kiinnitti hiuksensa pääkoristeella
ja puki ylleen liinaisen puvun
hurmataksensa hänet.
9Hänen paula-anturansa
kiinnittivät itseensä miehen silmän,
ja hänen kauneutensa
vangitsi hänen sielunsa.
Miekka katkaisi hänen kaulansa.
10Persialaiset kauhistuivat
hänen rohkeuttansa,
ja hänen uljuutensa
täytti meedialaiset pelolla.
11Silloin minun sorrettuni
puhkesivat riemuun,
ja minun heikkoni suuresti iloitsivat.
Mutta nuo toiset joutuivat pelon valtaan:
he korottivat äänensä ja pakenivat.
12Nuorten äitien pojat
pistivät heidät kuoliaaksi,
ja niinkuin karanneita orjia
he heitä surmasivat.
Minun Herrani sotajoukko tuhosi heidät.
13Minä veisaan Jumalalleni
uuden virren:
Herra, sinä olet suuri ja kunnioitettava,
ihmeellinen väkevyydessä, voittamaton.
14Sinua palvelkoon
kaikki sinun luomakuntasi;
sillä sinä sanoit, ja se tapahtui,
sinä lähetit henkesi, ja se rakensi;
ei ole ketään,
joka voi sinun ääntäsi vastustaa.
15Sillä vuoret järkkyvät
perustuksiltaan
yhdessä vetten kanssa,
ja kalliot sulavat niinkuin vaha
sinun kasvojesi edessä.
Mutta niille, jotka sinua pelkäävät,
niille sinä olet armollinen.
16Sillä pieni on jokainen uhri
suloiseksi tuoksuksi,
ja ylen halpa on kaikki rasva
sinulle polttouhriksi;
mutta joka Herraa pelkää,
se on aina suuri.
17Voi pakanoita,
jotka nousevat minun kansaani vastaan!
Herra, Kaikkivaltias,
on rankaiseva heitä tuomion päivänä;
hän antaa tulen ja matojen
syödä heidän lihansa,
niin että he tuskasta vaikeroitsevat
iankaikkisesti."
18Mutta kun he olivat tulleet Jerusalemiin, rukoilivat he Jumalaa; ja sittenkuin kansa oli puhdistanut itsensä, uhrasi se polttouhrinsa ja vapaaehtoiset uhrinsa ja lahjansa. 19Mutta Juudit lahjoitti temppelille kaikki Holoferneen astiat, jotka kansa oli hänelle antanut, ja myös kärpäsverkon, jonka hän oli ottanut itsellensä Holoferneen makuuhuoneesta, hän antoi lahjaksi Jumalalle. 20Ja kansa piti juhlaa Jerusalemissa pyhäkön edustalla kolme kuukautta, ja Juudit viipyi heidän luonansa.
21Mutta tämän ajan kuluttua itsekukin palasi omaan kotiinsa; ja Juudit lähti Beetyluaan, jonne hän edelleen jäi omaisuuttansa hoitamaan. Ja hän oli kaiken loppuikänsä suuresti kunnioitettu koko maassa. 22Ja monet halusivat häntä vaimoksensa, mutta siitä päivästä alkaen, jona hänen miehensä Manasse kuoli ja tuli otetuksi isiensä tykö, hän ei koko elinaikanansa yhtynyt ainoaankaan mieheen. 23Hän saavutti hyvin korkean iän, sataviisi vuotta, ja eli vanhuutensa päivät miehensä talossa. Ja hän vapautti palvelusneitsyensä. Hän kuoli Beetyluassa, ja hänet haudattiin miehensä Manassen luolahautaan. 24Ja Israelin heimo suri häntä seitsemän päivää. Mutta ennen kuolemaansa hän jakoi omaisuutensa miehensä Manassen kaikille lähimmille sukulaisille ja omille lähimmille sukulaisillensa. 25Ja niin kauan kuin Juudit eli, ei kukaan enää häirinnyt israelilaisia, eikä pitkään aikaan hänen kuoltuansakaan. Aamen.
