10 LUKU. 10

₁Kun hän oli lakannut huutamasta avuksi Israelin Jumalaa ja lopettanut kaikki nämä sanat, ₂nousi hän ylös maasta, kutsui luokseen palvelusneitsyensä ja astui alas siihen huoneeseen, jossa hänen oli tapana oleskella sapatteina ja juhlapäivinänsä. ₃Ja hän pani pois säkkipuvun, johon hän oli ollut pukeutuneena, ja riisui yltään leskeysvaatteensa. Vielä hän pesi ruumiinsa vedellä ja voiteli sen kalliilla voiteella, järjesti päänsä hiukset ja pani siihen pääkoristeen ja pukeutui juhlavaatteisiinsa, joita hän miehensä Manassen eläessä oli kantanut. ₄Ja hän pani paula-anturat jalkaansa ja otti jalkakäädyt, rannerenkaat, sormukset, korvarenkaat ja kaikki muut koristuksensa. Näin hän koristautui ylen ihanaksi hurmatakseen kaikkien niiden miesten silmät, jotka hänet näkivät. ₅Ja palvelusneitsyelleen hän antoi leilin viiniä ja ruukun öljyä, täytti laukun ohra- ja viikunakakuilla ja puhtailla leivillä ja kääri sitten kaikki astiansa huolellisesti vaatteeseen ja sälytti ne hänen kannettaviksensa. ₆Sitten he lähtivät Beetyluan portille ja tapasivat Osiaan sekä kaupungin vanhimmat, Kabriksen ja Karmiksen, seisomassa siellä. ₇Mutta kun he näkivät hänet — hänen kasvonsa olivat nimittäin muuttuneet ja hänen yllään oli toinen puku — niin he ihmettelivät suuresti hänen kauneuttansa ja sanoivat hänelle: ₈"Isiemme Jumala antakoon sinulle armonsa, niin että voisit toteuttaa aikomuksesi Israelin lasten ylpeydeksi ja Jerusalemin korotukseksi". Ja hän rukoili Jumalaa ₉ja sanoi sitten heille "Käskekää aukaisemaan minulle kaupungin portti, niin minä lähden ulos täyttämään sitä, mistä minun kanssani olette puhuneet". Ja he antoivat nuorille miehille käskyn aukaista hänelle, niinkuin hän oli sanonut. ₁₀Nämä tekivät niin. Sitten Juudit lähti, palvelijatar mukanansa. Mutta kaupungin miehet seurasivat katseillaan häntä siihen asti, kunnes hän oli tullut vuoren juurelle ja kulkenut halki laakson, jolloin he eivät enää häntä nähneet.

₁₁Niin he kulkivat suoraan laakson poikki, kunnes hänet kohtasi assurilaisten etuvartio. ₁₂Silloin nämä pidättivät hänet ja kysyivät: "Kenen väkeä olet? Ja mistä tulet? Ja minnekä olet matkalla?" Hän vastasi: "Minä olen hebrealaisten tyttäriä, mutta olen karannut pois heidän tyköänsä, koska heidät annetaan teidän saaliiksenne. ₁₃Ja minä aion mennä Holoferneen, teidän sotajoukkonne ylipäällikön, tykö ilmoittamaan hänelle totuuden: minä osoitan hänelle tien, jota hänen on kuljettava saadakseen haltuunsa koko vuoriston, menettämättä ainoatakaan sielua miehistöstään taikka yhtäkään, jossa elävä henki on." ₁₄Kun miehet kuulivat hänen sanansa ja kun he tarkastelivat hänen kasvojansa, havaiten hänet ihmeteltävän kauniiksi, niin he sanoivat hänelle: ₁₅"Sinä olet pelastanut henkesi tulemalla kiiruusti meidän herramme luo. Mene siis nyt hänen telttaansa, me annamme sinulle saattajia, jotka jättävät sinut hänen käsiinsä. ₁₆Ja kun tulet hänen eteensä, niin älä pelkää sydämessäsi, vaan ilmoita hänelle se, minkä sanoit, ja hän on osoittava sinulle hyvyyttä." ₁₇Niin he valitsivat keskuudestaan sata miestä saattamaan häntä ja hänen palvelusneitsyttään, ja nämä veivät heidät Holoferneen teltalle. ₁₈Ja väki alkoi juosta kokoon leirissä, sillä tieto hänen saapumisestaan oli levinnyt telttoihin. Ja he tulivat ja asettuivat hänen ympärilleen, kun hän siinä seisoi Holoferneen teltan ulkopuolella, kunnes tälle oli ilmoitettu hänestä. ₁₉Ja he ihmettelivät hänen kauneuttansa ja ihmettelivät israelilaisia hänen tähtensä. Ja he sanoivat toinen toisillensa: "Kuka voi halveksia tätä kansaa, jolla on keskuudessaan tämänkaltaisia naisia? Ei ole viisasta jättää heistä eloon ainoatakaan, sillä jos heidät päästetään vapaiksi, niin he voivat viekkaudellaan lumota koko maan." ₂₀Sitten tulivat Holoferneen henkivartijat ja kaikki hänen palvelijansa ulos ja veivät Juuditin sisälle telttaan. ₂₁Ja Holofernes oli lepäämässä vuoteellaan kärpäsverkon alla, joka oli valmistettu purppuraharsosta, mihin oli kudottu kultaa, smaragdeja ja jalokiviä. ₂₂Kun hänelle oli ilmoitettu Juuditin tulosta, meni hän teltan esihuoneeseen, ja hänen edellään kannettiin hopealamppuja. ₂₃Mutta kun Juudit tuli hänen ja hänen palvelijainsa eteen, ihmettelivät kaikki hänen kasvojensa kauneutta. Ja Juudit osoitti hänelle kunnioitusta langeten kasvoilleen maahan, mutta palvelijat nostivat hänet ylös.