63 LUKU. 63

₁Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

₂Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

₃"Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

₄Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

₅Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

₆Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

₇Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

₈Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

₉Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

₁₀Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

₁₁Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

₁₂hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

₁₃hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

₁₄Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

₁₅Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

₁₆Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

₁₇Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

₁₈Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

₁₉Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.