62 LUKU.
Siionin kunnia ja autuus.
1Siionin tähden minä en voi vaieta,
ja Jerusalemin tähden en lepoa saa,
ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi
ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.
2Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi,
kaikki kuninkaat sinun kunniasi;
ja sinulle annetaan uusi nimi,
jonka Herran suu säätää.
3Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä
ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.
4Ei sinua enää sanota "hyljätyksi",
eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi";
vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni"
ja sinun maatasi "aviovaimoksi",
sillä Herra rakastaa sinua,
ja sinun maasi otetaan avioksi.
5Sillä niinkuin nuori mies ottaa neitsyen avioksi,
niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa;
ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta,
niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.
6Sinun muureillesi, Jerusalem,
minä asetan vartijat;
älkööt he milloinkaan vaietko,
ei päivällä eikä yöllä.
Te, jotka ylistätte Herraa,
älkää itsellenne lepoa suoko.
7Älkää antako hänelle lepoa,
ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin,
tehnyt sen ylistykseksi maassa.
8Herra on vannonut
oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta:
En totisesti minä enää anna jyviäsi
sinun vihollistesi ruuaksi,
eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi,
josta sinä olet vaivan nähnyt.
9Vaan jotka viljan kokoavat,
ne sen syövät ja ylistävät Herraa;
ja jotka viinin korjaavat,
ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani.
10Käykää, käykää ulos porteista,
tasoittakaa kansalle tie,
tehkää, tehkää valtatie,
raivatkaa kivet pois,
kohottakaa lippu kansoille.
11Katso, Herra on kuuluttanut
maan ääriin asti:
Sanokaa tytär Siionille:
Katso, sinun pelastuksesi tulee.
Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa,
hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.
12Ja heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi",
"Herran lunastetuiksi";
ja sinua kutsutaan "halutuksi",
"kaupungiksi, joka ei ole hyljätty".