59 LUKU. 59

₁Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan,

eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:

₂vaan teidän pahat tekonne

erottavat teidät Jumalastanne,

ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa,

niin ettei hän kuule.

₃Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä

ja sormenne vääryydellä;

teidän huulenne puhuvat valhetta,

teidän kielenne latelee petosta.

₄Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti,

eikä kukaan käräjöi rehellisesti.

He turvautuvat tyhjään

ja puhuvat vilppiä,

kantavat kohdussaan tuhoa

ja synnyttävät turmion.

₅Myrkkyliskon munia he hautovat,

hämähäkin verkkoja he kutovat;

joka niitä munia syö, se kuolee,

rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.

₆Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi,

heidän tekemäänsä ei voi verhoutua;

heidän työnsä ovat vääryyden töitä,

ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.

₇Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,

kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta;

heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia,

tuho ja turmio on heidän teillänsä.

₈Rauhan tietä he eivät tunne,

oikeutta ei ole heidän askeleissansa;

polkunsa he tekevät mutkaisiksi,

ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

₉Sentähden on oikeus meistä kaukana,

eikä vanhurskaus saavuta meitä;

me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä,

aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.

₁₀Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat,

haparoimme niinkuin silmiä vailla;

me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä,

me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.

₁₁Me murisemme kaikki kuin karhut

ja kujerramme kuin kyyhkyset;

me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,

pelastusta, mutta se on kaukana meistä.

₁₂Sillä meidän rikoksemme

ovat monilukuiset sinun edessäsi,

ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan;

sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä,

ja pahat tekomme me tunnemme:

₁₃me olemme luopuneet Herrasta

ja kieltäneet hänet,

vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta,

puhuneet sortoa ja kapinaa,

kantaneet kohdussamme

ja purkaneet sisimmästämme

valheen sanoja.

₁₄Oikeus työnnetään takaperin,

ja vanhurskaus seisoo kaukana,

sillä totuus kompastelee torilla,

suoruus ei voi sisälle tulla.

₁₅Niin oli totuus kadonnut,

ja joka pahasta luopui,

se ryöstettiin paljaaksi.

Herra näki sen,

ja se oli hänen silmissänsä paha,

ettei ollut oikeutta.

₁₆Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä,

ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin.

Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä,

ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.

₁₇Ja hän puki yllensä vanhurskauden

kuin rintahaarniskan

ja pani pelastuksen kypärin päähänsä,

hän puki koston vaatteet puvuksensa

ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.

₁₈Tekojen mukaan hän maksaa palkan:

vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa;

merensaarille hän kostaa.

₁₉Ja päivän laskun äärillä

he pelkäävät Herran nimeä

ja päivän koittamilla hänen kunniaansa.

Sillä se tulee kuin padottu virta,

jota Herran henki ajaa eteenpäin.

₂₀Mutta Siionille se tulee lunastajana,

niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät,

sanoo Herra.