58 LUKU. 58

₁Huuda täyttä kurkkua, älä säästä,

korota äänesi niinkuin pasuna,

ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa

ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

₂Minua he muka etsivät joka päivä

ja haluavat tietoa minun teistäni

niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta

eikä hylkää Jumalansa oikeutta.

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,

haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

₃"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,

kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"

Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne

ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

₄Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,

lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.

Te ette nyt paastoa niin,

että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

₅Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,

se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?

Jos kallistaa päänsä kuin kaisla

ja makaa säkissä ja tuhassa,

sitäkö sinä sanot paastoksi

ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

₆Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet,

irroitatte ikeen nuorat,

ja päästätte sorretut vapaiksi,

että särjette kaikki ikeet?

₇Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet

etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

₈Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin

niinkuin aamurusko,

ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,

ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

₉Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,

sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,

sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

₁₀jos taritset elannostasi isoavalle

ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,

ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

₁₁Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

₁₂Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen

ikivanhat rauniot,

sinä kohotat perusmuurit,

muinaisten polvien laskemat;

ja sinun nimesi on oleva:

"halkeamain umpeenmuuraaja"

ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".

₁₃Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,

niin ettet toimita omia asioitasi

minun pyhäpäivänäni,

vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,

Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi

ja kunnioitat sitä,

niin ettet toimita omia toimiasi,

et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

₁₄silloin on ilosi oleva Herrassa,

ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,

ja minä annan sinun nauttia

isäsi Jaakobin perintöosaa.

Sillä Herran suu on puhunut.