57 LUKU.

Jumalattomuus ja siveettömyys yltyy. Hurskaille tulee pelastus.

57¹Vanhurskas hukkuu,

eikä kukaan pane sitä sydämelleen,

hurskaat miehet otetaan pois

kenenkään siitä välittämättä,

sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

²

jotka vakaasti vaeltavat,

he saavat levätä kammioissansa.

³

te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.

⁴Kenellä te iloanne pidätte?

Kenelle avaatte suunne ammolleen

ja kieltä pitkälle pistätte?

Ettekö te ole rikoksen lapsia,

valheen sikiöitä?

⁵

jokaisen vihreän puun alla,

te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,

kallionrotkoissa!

⁶Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,

siinä se on, sinun arpasi;

niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,

ruokauhrit uhrannut.

Siihenkö minä tyytyisin!

⁷

sinä valmistit vuoteesi;

sinne sinä myös nousit

teurasuhria uhraamaan.

⁸Oven ja pihtipielen taakse

sinä panit omat merkkisi.

Sillä minusta luopuen

sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,

teit sen tilavaksi;

sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,

makasit heidän kanssaan mielelläsi,

näit heidän häpynsä.

⁹Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,

runsaine voiteinesi;

sinä lähetit sanansaattajasi kauas,

laskeuduit alas tuonelaan asti.

¹⁰Sinä väsyit matkasi pituudesta,

et kuitenkaan sanonut:

"Turha vaiva!"

Sinä sait elpynyttä voimaa,

sentähden et heikoksi käynyt.

¹¹

etkä minua muistanut, et minusta välittänyt?

Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,

ja niin et sinä minua pelkää?

¹²Mutta minä ilmoitan,

mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;

ne eivät sinua auta.

¹³

auttakoon sinua jumaliesi joukko!

Mutta tuuli vie ne kaikki,

henkäys ottaa ne pois.

Mutta joka minuun turvaa, se perii maan

ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.

¹⁴

tasoittakaa tie,

poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.

¹⁵

jonka asumus on iankaikkinen

ja jonka nimi on Pyhä:

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä

ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,

että minä virvoittaisin nöyrien hengen

ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

¹⁶

enkä vihastu ainiaaksi;

muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,

ne sielut, jotka minä tehnyt olen.

¹⁷

minä vihastuin;

minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut.

Mutta hän luopui minusta

ja kulki oman sydämensä tietä.

¹⁸Minä olen nähnyt hänen tiensä,

mutta minä parannan hänet

ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen

hänelle ja hänen surevillensa.

¹⁹

rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille,

sanoo Herra, ja minä parannan hänet.

²⁰

joka ei voi tyyntyä

ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.

²¹

sanoo minun Jumalani.

58 LUKU.

Oikea paasto ja sapatin vietto.

58¹

korota äänesi niinkuin pasuna,

ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa

ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

²Minua he muka etsivät joka päivä

ja haluavat tietoa minun teistäni

niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta

eikä hylkää Jumalansa oikeutta.

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,

haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

³

kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"

Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne

ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

⁴Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,

lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.

Te ette nyt paastoa niin,

että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

⁵

se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?

Jos kallistaa päänsä kuin kaisla

ja makaa säkissä ja tuhassa,

sitäkö sinä sanot paastoksi

ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

⁶Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet,

irroitatte ikeen nuorat,

ja päästätte sorretut vapaiksi,

että särjette kaikki ikeet?

⁷

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet

etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

⁸

niinkuin aamurusko,

ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,

ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

⁹Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,

sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,

sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

¹⁰

ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,

ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

¹¹Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

¹²

ikivanhat rauniot,

sinä kohotat perusmuurit,

muinaisten polvien laskemat;

ja sinun nimesi on oleva:

"halkeamain umpeenmuuraaja"

ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".

¹³Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,

niin ettet toimita omia asioitasi

minun pyhäpäivänäni,

vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,

Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi

ja kunnioitat sitä,

niin ettet toimita omia toimiasi,

et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

¹⁴

ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,

ja minä annan sinun nauttia

isäsi Jaakobin perintöosaa.

Sillä Herran suu on puhunut.

59 LUKU.

Israelin synnin tähden viipyy pelastus. Herra nousee vapahtamaan kansansa.

59¹

eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:

²

erottavat teidät Jumalastanne,

ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa,

niin ettei hän kuule.

³

ja sormenne vääryydellä;

teidän huulenne puhuvat valhetta,

teidän kielenne latelee petosta.

⁴

eikä kukaan käräjöi rehellisesti.

He turvautuvat tyhjään

ja puhuvat vilppiä,

kantavat kohdussaan tuhoa

ja synnyttävät turmion.

⁵Myrkkyliskon munia he hautovat,

hämähäkin verkkoja he kutovat;

joka niitä munia syö, se kuolee,

rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.

⁶

heidän tekemäänsä ei voi verhoutua;

heidän työnsä ovat vääryyden töitä,

ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.

⁷

kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta;

heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia,

tuho ja turmio on heidän teillänsä.

⁸Rauhan tietä he eivät tunne,

oikeutta ei ole heidän askeleissansa;

polkunsa he tekevät mutkaisiksi,

ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

⁹Sentähden on oikeus meistä kaukana,

eikä vanhurskaus saavuta meitä;

me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä,

aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.

¹⁰

haparoimme niinkuin silmiä vailla;

me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä,

me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.

¹¹

ja kujerramme kuin kyyhkyset;

me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,

pelastusta, mutta se on kaukana meistä.

¹²

ovat monilukuiset sinun edessäsi,

ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan;

sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä,

ja pahat tekomme me tunnemme:

¹³me olemme luopuneet Herrasta

ja kieltäneet hänet,

vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta,

puhuneet sortoa ja kapinaa,

kantaneet kohdussamme

ja purkaneet sisimmästämme

valheen sanoja.

¹⁴Oikeus työnnetään takaperin,

ja vanhurskaus seisoo kaukana,

sillä totuus kompastelee torilla,

suoruus ei voi sisälle tulla.

¹⁵

ja joka pahasta luopui,

se ryöstettiin paljaaksi.

Herra näki sen,

ja se oli hänen silmissänsä paha,

ettei ollut oikeutta.

¹⁶

ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin.

Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä,

ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.

¹⁷

kuin rintahaarniskan

ja pani pelastuksen kypärin päähänsä,

hän puki koston vaatteet puvuksensa

ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.

¹⁸Tekojen mukaan hän maksaa palkan:

vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa;

merensaarille hän kostaa.

¹⁹

he pelkäävät Herran nimeä

ja päivän koittamilla hänen kunniaansa.

Sillä se tulee kuin padottu virta,

jota Herran henki ajaa eteenpäin.

²⁰

niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät,

sanoo Herra.

²¹