57 LUKU.
571Vanhurskas hukkuu,
eikä kukaan pane sitä sydämelleen,
hurskaat miehet otetaan pois
kenenkään siitä välittämättä,
sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.
2
Hän menee rauhaan:
jotka vakaasti vaeltavat,
he saavat levätä kammioissansa.
3
Matt. 16:4
Mutta te tulkaa tänne, te velhottaren lapset,
te avionrikkojamiehen ja porttovaimon sikiöt.
4Kenellä te iloanne pidätte?
Kenelle avaatte suunne ammolleen
ja kieltä pitkälle pistätte?
Ettekö te ole rikoksen lapsia,
valheen sikiöitä?
5
1. Kun. 14:23
2. Kun. 16:4
Jer. 2:20
Te, jotka hehkutte himosta tammien varjossa,
jokaisen vihreän puun alla,
te, jotka teurastatte lapsia laaksoissa,
kallionrotkoissa!
6Laakson sileät paadet ovat sinun osasi,
siinä se on, sinun arpasi;
niille sinä olet juomauhrit vuodattanut,
ruokauhrit uhrannut.
Siihenkö minä tyytyisin!
7
Hoos. 4:13
Korkealle ja valtavalle vuorelle
sinä valmistit vuoteesi;
sinne sinä myös nousit
teurasuhria uhraamaan.
8Oven ja pihtipielen taakse
sinä panit omat merkkisi.
Sillä minusta luopuen
sinä paljastit itsesi ja nousit vuoteellesi,
teit sen tilavaksi;
sinä sovit kaupoista heidän kanssaan,
makasit heidän kanssaan mielelläsi,
näit heidän häpynsä.
9Sinä kuljit kuninkaan tykö öljyinesi,
runsaine voiteinesi;
sinä lähetit sanansaattajasi kauas,
laskeuduit alas tuonelaan asti.
10Sinä väsyit matkasi pituudesta,
et kuitenkaan sanonut:
"Turha vaiva!"
Sinä sait elpynyttä voimaa,
sentähden et heikoksi käynyt.
11
Jes. 42:14
Ketä sinä arkailit ja pelkäsit, koska vilpistelit
etkä minua muistanut, et minusta välittänyt?
Eikö niin: minä olen ollut vaiti aina ikiajoista asti,
ja niin et sinä minua pelkää?
12Mutta minä ilmoitan,
mitä on sinun vanhurskautesi ja sinun tekosi;
ne eivät sinua auta.
13
Ps. 84:13
Kun sinä huudat,
auttakoon sinua jumaliesi joukko!
Mutta tuuli vie ne kaikki,
henkäys ottaa ne pois.
Mutta joka minuun turvaa, se perii maan
ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.
14
Hän sanoo: Tehkää, tehkää tie,
tasoittakaa tie,
poistakaa kompastuskivet minun kansani tieltä.
15
Ps. 51:19
Ps. 113:5
Ps. 138:6
Jes. 66:2
Luuk. 1:48
Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,
jonka asumus on iankaikkinen
ja jonka nimi on Pyhä:
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä
ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,
että minä virvoittaisin nöyrien hengen
ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
16
Jer. 3:12
Miika 7:18
Sillä en minä iankaiken riitele
enkä vihastu ainiaaksi;
muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,
ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
17
Miika 3:4
Hänen ahneutensa synnin tähden
minä vihastuin;
minä löin häntä, kätkin itseni ja olin vihastunut.
Mutta hän luopui minusta
ja kulki oman sydämensä tietä.
18Minä olen nähnyt hänen tiensä,
mutta minä parannan hänet
ja johdatan häntä ja annan jälleen lohdutuksen
hänelle ja hänen surevillensa.
19
Hebr. 13:15
Minä luon huulten hedelmän,
rauhan, rauhan kaukaisille ja läheisille,
sanoo Herra, ja minä parannan hänet.
20
Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri,
joka ei voi tyyntyä
ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa.
21
Jumalattomilla ei ole rauhaa,
sanoo minun Jumalani.
58 LUKU.
581
Huuda täyttä kurkkua, älä säästä,
korota äänesi niinkuin pasuna,
ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa
ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.
2Minua he muka etsivät joka päivä
ja haluavat tietoa minun teistäni
niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta
eikä hylkää Jumalansa oikeutta.
He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,
haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:
3
"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,
kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"
Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne
ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.
4Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,
lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.
Te ette nyt paastoa niin,
että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.
5
Matt. 6:16
Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,
se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?
Jos kallistaa päänsä kuin kaisla
ja makaa säkissä ja tuhassa,
sitäkö sinä sanot paastoksi
ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?
6Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:
että avaatte vääryyden siteet,
irroitatte ikeen nuorat,
ja päästätte sorretut vapaiksi,
että särjette kaikki ikeet?
7
Matt. 25:35
Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle
ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,
kun näet alastoman, vaatetat hänet
etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?
8
Jes. 52:12
Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin
niinkuin aamurusko,
ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;
sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,
ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.
9Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,
sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".
Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,
sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,
10
Ps. 112:4
jos taritset elannostasi isoavalle
ja ravitset vaivatun sielun,
niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,
ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.
11Ja Herra johdattaa sinua alati
ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;
hän vahvistaa sinun luusi,
ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,
niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
12
Aam. 9:14
Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen
ikivanhat rauniot,
sinä kohotat perusmuurit,
muinaisten polvien laskemat;
ja sinun nimesi on oleva:
"halkeamain umpeenmuuraaja"
ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".
13Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,
niin ettet toimita omia asioitasi
minun pyhäpäivänäni,
vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,
Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi
ja kunnioitat sitä,
niin ettet toimita omia toimiasi,
et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
14
Job 22:26
silloin on ilosi oleva Herrassa,
ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,
ja minä annan sinun nauttia
isäsi Jaakobin perintöosaa.
Sillä Herran suu on puhunut.
59 LUKU.
591
Jes. 50:2
Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan,
eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan:
2
Miika 3:4
vaan teidän pahat tekonne
erottavat teidät Jumalastanne,
ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa,
niin ettei hän kuule.
3
Jes. 1:15
Sillä teidän kätenne ovat tahratut verellä
ja sormenne vääryydellä;
teidän huulenne puhuvat valhetta,
teidän kielenne latelee petosta.
4
Ps. 7:15
Ei kukaan vaadi oikeuteen vanhurskaasti,
eikä kukaan käräjöi rehellisesti.
He turvautuvat tyhjään
ja puhuvat vilppiä,
kantavat kohdussaan tuhoa
ja synnyttävät turmion.
5Myrkkyliskon munia he hautovat,
hämähäkin verkkoja he kutovat;
joka niitä munia syö, se kuolee,
rikkipoljetusta puhkeaa kyykäärme.
6
Heidän verkkonsa eivät kelpaa vaatteeksi,
heidän tekemäänsä ei voi verhoutua;
heidän työnsä ovat vääryyden töitä,
ja heidän kätensä ovat täynnä väkivallan tekoa.
7
Room. 3:15
Heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,
kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta;
heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia,
tuho ja turmio on heidän teillänsä.
8Rauhan tietä he eivät tunne,
oikeutta ei ole heidän askeleissansa;
polkunsa he tekevät mutkaisiksi,
ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.
9Sentähden on oikeus meistä kaukana,
eikä vanhurskaus saavuta meitä;
me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä,
aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä.
10
Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat,
haparoimme niinkuin silmiä vailla;
me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä,
me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.
11
Me murisemme kaikki kuin karhut
ja kujerramme kuin kyyhkyset;
me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule,
pelastusta, mutta se on kaukana meistä.
12
Sillä meidän rikoksemme
ovat monilukuiset sinun edessäsi,
ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan;
sillä meidän rikoksemme seuraavat meitä,
ja pahat tekomme me tunnemme:
13me olemme luopuneet Herrasta
ja kieltäneet hänet,
vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta,
puhuneet sortoa ja kapinaa,
kantaneet kohdussamme
ja purkaneet sisimmästämme
valheen sanoja.
14Oikeus työnnetään takaperin,
ja vanhurskaus seisoo kaukana,
sillä totuus kompastelee torilla,
suoruus ei voi sisälle tulla.
15
Hoos. 4:1
Niin oli totuus kadonnut,
ja joka pahasta luopui,
se ryöstettiin paljaaksi.
Herra näki sen,
ja se oli hänen silmissänsä paha,
ettei ollut oikeutta.
16
Jes. 63:5
Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä,
ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin.
Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä,
ja hänen vanhurskautensa häntä tuki.
17
1. Tess. 5:8
Ja hän puki yllensä vanhurskauden
kuin rintahaarniskan
ja pani pelastuksen kypärin päähänsä,
hän puki koston vaatteet puvuksensa
ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan.
18Tekojen mukaan hän maksaa palkan:
vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa;
merensaarille hän kostaa.
19
Mal. 1:11
Ja päivän laskun äärillä
he pelkäävät Herran nimeä
ja päivän koittamilla hänen kunniaansa.
Sillä se tulee kuin padottu virta,
jota Herran henki ajaa eteenpäin.
20
Jes. 10:21
Room. 11:26
Mutta Siionille se tulee lunastajana,
niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät,
sanoo Herra.
21
Jer. 1:9
Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.